Posti on ollut jo jonkin aikaa otsikoissa, eikä positiivisessa mielessä. Jakeluhäiriöt, yt-neuvottelut ja massairtisanomiset ovat synonyymejä tämän päivän Postille. Muuttuneessa markkinatilanteessa, eli lähinnä kirjepostin vähenemiseen, Posti on valinnut lääkkeeksi perustoimintojen heikennykset, irtisanomiset ja satsaamisen epäolennaisiin toimintoihin.
Muistamme kaikki nimisekoilun, ollako Posti vai Itella. Nimikokeilu maksoi miljoonia. Kun se ei toiminut vaihdettiin vanha nimi takaisin ja pistettiin televisiomainoskampanja pystyyn. Sekin maksoi miljoonia. Samaan aikaan potkittiin satoja työntekijöitä pihalle ja ihmeteltiin miksi jakeluhäiriöitä ilmenee. Ratkaisuksi keksittiin ruohonleikkuu ja ikäihmisten hoivapalvelut. Siirryttiin siis kilometrien päähän Postin ydintoiminnasta.
Kysyin naapurin 8-vuotiaalta pojalta, mitä hän tekee, jos hän haluaa lähettää kirjeen. Vastaus oli Posti. Miten on mahdollista, että Postin 50 000 euroa kuukaudessa tienaava toimitusjohtaja ei ole havainnut sitä minkä 8-vuotias lapsi tietää. Ihmiset luottavat ja käyttävät palvelua joka toimii. Siihen ei tarvita nimenmuutoksia ja televisiomainoksia.
Olen jo pitkään ihmetellyt Postin epätarkoituksenmukaista toimintaa ja peräänkuuluttanut omistajaohjauksesta vastaavan pääministeri Sipilän puuttumista järjettömään tilanteeseen. Valitettavasti hallitus ei aio puuttua tilanteeseen, vaan on päättänyt lähteä palveluiden heikennyksen tielle, sillä postilaista ollaan poistamassa vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, riittävistä resursseista sekä pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä.
Onko Posti pelottava esimerkki siitä, mitä seuraavaksi maamme sosiaali- ja terveyspalveluille ollaan tekemässä? Nyt näyttää siltä, että maakuntauudistusta ollaan tekemässä kuin Postin nimenvaihdosta konsanaan, vailla demokratiaa ja järjen häivää. Lisäksi sote-palveluiden 3 miljardin leikkauksia ja yksityistämistä markkinoidaan valinnanvapaudella, vaikka todellisuudessa muutos johtaa heikompiin ja kalliimpiin palveluihin. Aivan kuten Postilla tänään.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 21.10.2016 Loviisan Sanomissa.