”Minns du vem jag är?” Det är en fråga som rymmer både kärlek och sorg. Ens make eller maka, en förälder eller någon annan närstående kanske inte längre känner igen en. En minnessjukdom kan ta ifrån en ord, minnen och förmågor. Men den tar inte ifrån människovärdet, känslorna eller behovet av närhet. Efter diagnosen börjar ofta en period som pågår i flera år, men som vi talar alldeles för lite om. Många personer med minnessjukdom bor länge kvar i sitt eget hem och lever mitt i en vanlig vardag. Samtidigt förändras livet för de närstående. Ansvaret kan öka småningom och följas av oro, trötthet och sorg över det man måste avstå från. I Finland diagnostiseras omkring 23 000 nya fall av minnessjukdom varje år. Allt fler familjer ställs därför inför frågan hur livet med sjukdomen ska fortsätta. Man utreder, diagnostiserar och vårdar i den offentliga servicen, men man kan inte erbjuda allt det stöd som behövs under årens lopp. Här har social- och hälsovårdsorganisationer och frivilliga en st...

Mihin Suomi on menossa? Tätä kysymystä joutuu nykyään kysymään liian usein. Päätös päätökseltä rakennetaan yhteiskuntaa, jossa ihmisen odotetaan pärjäävän yhä enemmän itse ja jossa yhteistä turvaa kavennetaan myös niiden ympäriltä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat. Tällä viikolla olemme saaneet nähdä, mitä ministeri Rydmanin (ps.) linjaukset järjestöavustuksista todella tarkoittavat. Sen pitäisi pysäyttää jokainen meistä. Kehitysvammaliitto kertoi saaneensa STEAlta ennakkotiedon, jonka mukaan sen yleisavustus olisi vuonna 2027 loppumassa lähes kokonaan. Vaarassa ei ole vain yhden järjestön rahoitus, vaan vuosikymmenten aikana rakennettu osaaminen ja tuki. Järjestöillä on vammaisten ihmisten elämässä merkitys, jota julkiset palvelut eivät yksin pysty korvaamaan. Ne tarjoavat tietoa ja tukea sekä tekevät näkyviksi epäkohtia, jotka muuten saattaisivat jäädä piiloon. Olen nähnyt tämän myös työskennellessäni sosiaaliasiavastaavana. Kehitysvammaliiton kaltaisten järjestöjen tuottama ti...

Kun liikkuu kesällä eri puolilla Suomea, huomaa nopeasti, mitkä paikat vetävät lapsiperheitä puoleensa. Liikennepuistoissa polkuautot kiertävät risteyksiä, lapset jonottavat vuoroaan ja samaan paikkaan halutaan uudelleen. Lapselle kyse on ennen kaikkea hauskasta tekemisestä. Aikuisen silmin näkyy myös se, miten leikin lomassa harjoitellaan itsenäistä liikkumista. Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen liikenteessä. Liikennemerkin tunnistaminen on eri asia kuin toimiminen risteyksessä, jossa pitää seurata muita ja tehdä monta havaintoa yhtä aikaa. Käytännön harjoittelu, toisto ja palaute tukevat liikennetaitojen oppimista. Liikennepuisto ei korvaa oikeassa liikenteessä harjoittelua, mutta se tarjoaa lapselle paikan kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Porvoo on matkailukaupunki, jossa käy paljon perheitä. Aikuisille on Vanha Porvoo, jokiranta ja historiaa, mutta matkalla myös lapset etsivät omaa tekemistään. Hyvä lasten kohde voi olla yksi syy pysähtyä, viettää kaupungissa pidempi päivä...