Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...

Vapaa kansalaisyhteiskunta on demokratian, yhteiskuntarauhan ja yhteiskunnassa syntyvän sosiaalisen pääoman edellytys. Se on olennainen osa osallistavaa ja tasa-arvoista yhteiskuntaa. Kansalaisjärjestöillä ja -yhdistyksillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Järjestöt toimivat lähellä ihmisten arkea. Toiminnan vuorovaikutuksellisuus ja yhteisöllisyys luo uutta sosiaalista pääomaa sekä antaa yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia myös niille, joiden ääni tulee muutoin heikosti kuulluksi. Järjestö- ja yhdistystoiminta on lähellä monen suomalaisen sydäntä. Taloustutkimuksen (2018) mukaan 42 prosenttia suomalaisista osallistuu vapaaehtoistoimintaan. Eikä se ole yllättävää, olemmehan kansa, joka haluaa auttaa ja tukea kanssaihmisiä. Tämä näkyi viime keväänä, kun monet vapaaehtoiset toteuttivat ruokakuljetuksia ja muuta ihmisten tarvitsemaa apua. Jos järjestöt ja vapaaehtoiset eivät olisi tehneet niin paljon tärkeää työtä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten au...