Uutisissa, mutta myös Porvoossa on viime aikoina puhuttu paljon kiusaamisesta ja kouluväkivallasta. Liian moni lapsi ja nuori joutuu pelkäämään koulutaipaleensa aikana. Ilmiö ei ole uusi, ja jokainen sukupolvi on paininut ongelman kanssa. Viime vuosina koulujen yhteisöllisyyteen, ystävätoimintaan, koulusovitteluun ja –coutchitoimintaan on panostettu. Kiusaaminen onkin isossa kuvassa vähentynyt, mutta samalla kiusaamistapaukset ovat muuttuneet aiempaa vakavammiksi, väkivaltaisiksi ja hankalammiksi. Kiusaamis- ja väkivaltakokemukset kantautuvat lapsen mukana pitkälle aikuisuuteen. Monet pitkäaikaistyöttömät, mielenterveysongelmista kärsivät ja yhteiskunnasta syrjään joutuneet kertovat kouluajan kiusaamiskokemuksista. Kyse on vakavammasta asiasta, kuin lasten välisestä nahistelusta, kyse on usein henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Sosiaalinen media on luonut uudenlaisen alustan ja ympäristön kiusaamiselle ja väkivallan harjoittamiselle. Porvoossa koulut, päiväkodit ja perheet tek...

Pari viikkoa sitten tein virheen; luin uutisen Koskelan teinimurhasta. Aiemmin olin pelkästään otsikoiden antaman tiedon varassa, mutta en enää. Lukemassani uutisessa oli yksityiskohtaisesti kerrottu tapahtumasta ja kyyneleet valuivat poskille. Miksi minä, pienen pojan äiti menin lukemaan jotain niin kamalaa. Pohdin, miten tuntemattoman ihmisen kohtalo sai sydämeni särkymään. Jokainen menetetty nuori on yksi liikaa. Liian moni lapsi ja nuori joutuu pelkäämään koulupolkunsa aikana. Pahimmissa tapauksissa paha olo jatkuu pitkälle aikuisuuteen tai päättyy traagisesti. Liian usein tapahtumat sivuutetaan pelkkänä kiusaamisena tai poikien ”leikkinä”. Usein kyse on kuitenkin jostain muusta – kouluväkivallasta. Tehdään ajatusleikki: olet menossa töihin ja kolme työkaveria heittää sinut lumihankeen, survoo lunta kasvoillesi ja tiputtaa vielä jäälohkareen paidan sisälle – onko tämä kiusaamista vai väkivaltaa? Uskon, että aika moni aikuinen tekisi rikosilmoituksen työkavereista, jotka antavat hän...

Ystävän lapsi kertoi koulusta ja kavereista. Pelit kiinnostavat, kuten myös tubettajat. Lapsen arkeen ja elämään sisältyi paljon iloa tuovia asioita. Kaikki ei kuitenkaan ole kivaa lapsi kertoi: kiusaajat eivät ole kivoja. Kiusaajat käyvät fyysisesti käsiksi, rikkovat tavaroita ja huutavat rumasti ohi kävellessä. Monet tilanteet, joita lasten kokemina kutsutaan kiusaamiseksi tai ”pojat ovat poikia” –touhuksi on aivan jotain muuta. Liian usein kyse on kouluväkivallasta. Kaikelle kiusaamiselle, häirinnälle ja väkivallalle on laitettava nollatoleranssi. Vastuu tästä on ensisijaisesti kaikilla meillä aikuisilla. Sanonta kuuluu: vaikeneminen on myöntymisen merkki. Valitettavan usein juuri vaikeneminen ja katseen pois kääntäminen johtaa hiljaiseen hyväksyntään. Puuttuminen vaatii rohkeutta. Sanna Marinin hallitus on ryhtynyt toimiin kiusaamisen vähentämiseksi maassamme: Tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistetaan varhaiskasvatuksessa, ankkuritoiminta otetaan vahvemmin osaksi koulujen ja oppi...

Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten pahoinvoinnista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, kuten ilkivallasta ja järjestyshäiriöistä. Porvoolaisen rehtorin kirjoitus (UM 27.10.) oli pysäyttävä. Mieleeni palasi Islannissa järjestetty seminaari, jossa kerrottiin, miten reilun 100 000 asukkaan Reykjavik onnistui määrätietoisella työllä lisäämään nuorten ja perheiden hyvinvointia. Tämä Islannin-malli on myös puhututtanut Suomessa ja se oli mukana Porvoon vuoden 2020 talousarviossa. Mallin toteuttaminen ei kuitenkaan ole koronan takia edennyt toivotulla tavalla. Nuorten ongelmat ja pahoinvointi on lisääntynyt, mutta kuten rehtori kirjoittaa, korona ei ole yksin syynä. Taustalla on monia tekijöitä: perheiden taloudelliset ja muut huolet, vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, vanhempien kiire ja stressi sekä mahdolliset muut lapsen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Ratkaisuja tilanteeseen uskon löytyvän ottamalla mallia Pohjolan naapurista. Porvoolainen rehtori, kuten myös porvoola...