Pari viikkoa sitten tein virheen; luin uutisen Koskelan teinimurhasta. Aiemmin olin pelkästään otsikoiden antaman tiedon varassa, mutta en enää. Lukemassani uutisessa oli yksityiskohtaisesti kerrottu tapahtumasta ja kyyneleet valuivat poskille. Miksi minä, pienen pojan äiti menin lukemaan jotain niin kamalaa. Pohdin, miten tuntemattoman ihmisen kohtalo sai sydämeni särkymään. Jokainen menetetty nuori on yksi liikaa.
Liian moni lapsi ja nuori joutuu pelkäämään koulupolkunsa aikana. Pahimmissa tapauksissa paha olo jatkuu pitkälle aikuisuuteen tai päättyy traagisesti. Liian usein tapahtumat sivuutetaan pelkkänä kiusaamisena tai poikien ”leikkinä”. Usein kyse on kuitenkin jostain muusta – kouluväkivallasta. Tehdään ajatusleikki: olet menossa töihin ja kolme työkaveria heittää sinut lumihankeen, survoo lunta kasvoillesi ja tiputtaa vielä jäälohkareen paidan sisälle – onko tämä kiusaamista vai väkivaltaa? Uskon, että aika moni aikuinen tekisi rikosilmoituksen työkavereista, jotka antavat hänelle ”lumipesun”. Miksi sitten vähättelemme tilanteen vakavuutta ja vaikutuksia kun uhrina on lapsi?
Minä haluan rakentaa Suomea, jossa jokainen lapsi kokee olevansa turvassa. Tehtävä on vaikea ja vaatii meiltä jokaiselta panostuksia – emme saa ummistaa silmiä, meidän on puututtava rohkeasti ja tekojen tulee johtaa seurauksiin. Sanna Marinin hallituksen kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma antaa kunnille, kouluille ja meille kaikille aikuisille keinoja (tunnekasvatus varhaiskasvatuksessa, opettajien täydennyskoulutus, nuorten parissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ, koulujen ja oppilaitosten yhteisöllisen toimintakulttuurin edistäminen). Näiden erinomaisten toimien lisäksi meidän tulee puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kyse ei ole kiusaamisesta, vaan väkivallasta, joka on otettava vakavasti.
Mielestäni miltei 35 000 allekirjoitusta saanut kansalaisaloite ” Kouluväkivalta kirjattava rikoslakiin” on tärkeä keskustelunavaus. Toivon, että aloite saavuttaa riittävän määrän allekirjoituksia, jotta kyseinen ehdotus käsitellään ja kouluväkivaltaan liittyvät seuraamukset selvitetään. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus, emme saa antaa heidän elämän mennä pilalle jo ennen kuin se on kunnolla alkanut. Pidetään huolta ja puututaan ajoissa.
Anette Karlsson
Liian moni lapsi ja nuori joutuu pelkäämään koulupolkunsa aikana. Pahimmissa tapauksissa paha olo jatkuu pitkälle aikuisuuteen tai päättyy traagisesti. Liian usein tapahtumat sivuutetaan pelkkänä kiusaamisena tai poikien ”leikkinä”. Usein kyse on kuitenkin jostain muusta – kouluväkivallasta. Tehdään ajatusleikki: olet menossa töihin ja kolme työkaveria heittää sinut lumihankeen, survoo lunta kasvoillesi ja tiputtaa vielä jäälohkareen paidan sisälle – onko tämä kiusaamista vai väkivaltaa? Uskon, että aika moni aikuinen tekisi rikosilmoituksen työkavereista, jotka antavat hänelle ”lumipesun”. Miksi sitten vähättelemme tilanteen vakavuutta ja vaikutuksia kun uhrina on lapsi?
Minä haluan rakentaa Suomea, jossa jokainen lapsi kokee olevansa turvassa. Tehtävä on vaikea ja vaatii meiltä jokaiselta panostuksia – emme saa ummistaa silmiä, meidän on puututtava rohkeasti ja tekojen tulee johtaa seurauksiin. Sanna Marinin hallituksen kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma antaa kunnille, kouluille ja meille kaikille aikuisille keinoja (tunnekasvatus varhaiskasvatuksessa, opettajien täydennyskoulutus, nuorten parissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ, koulujen ja oppilaitosten yhteisöllisen toimintakulttuurin edistäminen). Näiden erinomaisten toimien lisäksi meidän tulee puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Kyse ei ole kiusaamisesta, vaan väkivallasta, joka on otettava vakavasti.
Mielestäni miltei 35 000 allekirjoitusta saanut kansalaisaloite ” Kouluväkivalta kirjattava rikoslakiin” on tärkeä keskustelunavaus. Toivon, että aloite saavuttaa riittävän määrän allekirjoituksia, jotta kyseinen ehdotus käsitellään ja kouluväkivaltaan liittyvät seuraamukset selvitetään. Lapset ja nuoret ovat tulevaisuus, emme saa antaa heidän elämän mennä pilalle jo ennen kuin se on kunnolla alkanut. Pidetään huolta ja puututaan ajoissa.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 4.3.2021 Uusimaassa.
