Hyvä äiti, huono äiti, kotiäiti, uraäiti, suurperheen äiti, masentunut äiti, nuori äiti, vanha äiti, yh-äiti, adoptioäiti ja äitipuoli – meitä äitejä on moneksi. Lapselle kaikki ovat pelkkiä äitejä. Side äidin ja lapsen välillä on kaunein asia mitä maailmassa on. Mutta miksi niin monet äidit, myös minä, tunnemme niin usein häpeää ja epäonnistumista? Vajaan kolmen kuukauden äitiyden aikana olen nähnyt kuinka auttavaisia äidit ovat. Äitimaailmaan raadollisuus on myös tullut tutuksi. On paljon asioita, joista äidit eivät puhu, varsinkaan toisille äideille. Ymmärrettävästi monelle on vaikeaa puhua väsymyksestä, kiukkukohtauksista tai parisuhteeseen liittyvistä ongelmista, vaikka ne ovat luonnollisia asioita tuoreessa perheessä, eikä niitä tarvitse hävetä. Uutena äitinä minulle oli yllätys, että tavallisista asioista, kuten vauvan syömisestä, nukkumisesta tai kehityksestä, pelätään puhua. Tunnen äitejä joiden lapsi on nukkunut omassa huoneessa viiden viikon ikäisestä saakka. Isiä, jotka ova...

Tapasin jokin aika sitten itkevän naisen ravintolan naistenhuoneessa. Hän oli ensimmäistä kertaa ulkona ystäviensä kanssa lapsen syntymän jälkeen. Itkun taustalla oli vastaan tulleiden syyllistävät kommentit. Äidiltä oltiin tivattu kuka hoitaa lasta, kun hän oli ulkona. Osa oli jopa todennut, että nainen oli huono äiti, koska hän vietti yhden illan ystäviensä kanssa lapsen hoitamisen sijaan. Minua suututti, mutta myös suretti. Tuntui kohtuuttomalta, että tämä minulle tuntematon nainen joutui sellaisen kohtelun kohteeksi. Miten 2010-luvun Suomessa voi tapahtua tällaista? Äitiys muuttaa ihmistä, mutta se ei tarkoita, että ihminen häviää äitiyden myötä. Lapsen tarpeet on huomioitava ja monesti lapsi on laitettava etusijalle, se on selvää. Äidillä tulee kuitenkin olla oikeus omiin harrastuksiin ja ystäviin - myös “vauvaympyröiden” ulkopuolella. Suomi tarvitsee äitivallankumouksen. Äitejä ei tule asettaa ennalta määriteltyyn muottiin, vaan ilmapiiri on muutettava sellaiseksi, että kaikki äi...