Siirry pääsisältöön

Äidin häpeän hetket

Hyvä äiti, huono äiti, kotiäiti, uraäiti, suurperheen äiti, masentunut äiti, nuori äiti, vanha äiti, yh-äiti, adoptioäiti ja äitipuoli – meitä äitejä on moneksi. Lapselle kaikki ovat pelkkiä äitejä. Side äidin ja lapsen välillä on kaunein asia mitä maailmassa on. Mutta miksi niin monet äidit, myös minä, tunnemme niin usein häpeää ja epäonnistumista?

Vajaan kolmen kuukauden äitiyden aikana olen nähnyt kuinka auttavaisia äidit ovat. Äitimaailmaan raadollisuus on myös tullut tutuksi. On paljon asioita, joista äidit eivät puhu, varsinkaan toisille äideille. Ymmärrettävästi monelle on vaikeaa puhua väsymyksestä, kiukkukohtauksista tai parisuhteeseen liittyvistä ongelmista, vaikka ne ovat luonnollisia asioita tuoreessa perheessä, eikä niitä tarvitse hävetä. Uutena äitinä minulle oli yllätys, että tavallisista asioista, kuten vauvan syömisestä, nukkumisesta tai kehityksestä, pelätään puhua.

Tunnen äitejä joiden lapsi on nukkunut omassa huoneessa viiden viikon ikäisestä saakka. Isiä, jotka ovat nukkuneet olohuoneessa kuusi kuukautta. Nämä perheet ovat saaneet kuulla, että lapsi on liian pieni nukkumaan omassa huoneessa ja ettei isä osallistu riittävästi. Mielestäni se on väärin. Omalla kohdallani suurimmat häpeän tunteet liittyvät imettämiseen ja tuttipulloon. Vauvani syö tuttipullosta ja nykyään pelkkää korviketta. Sain kuulla kuinka eräs ystävä oli ”pakkoimettänyt” nälkäänsä huutavaa vauvaa, koska äitiä oli kannustettu, tai mielestäni painostettu, imettämään tuntikaupalla. Yleinen fraasi on, että maitoa tulee enemmän sitä enemmän imettää. Meille, joille imettäminen syystä tai toisesta on ollut vaikeaa, kyseinen fraasi ei tuo lohtua. Sitä tuntee olevansa epäonnistunut heti alkuun. Muistan kuinka vajosin syvemmälle epäonnistumisen kuoppaan, kun ystävä kertoi, että hänellä tuli maitoa kun paloautosta vettä. Asiasta puhuminen oli vaikeaa ja koitin vältellä aihetta. Poikani syntyi ennenaikaisesti, joten olosuhteisiin vetoaminen oli mahdollista. Sisimmässäni tunsin kuitenkin epäonnistuneeni.

Tämän kertominen pelotti, mutta toivon, että tämän myötä muutkin äidit uskaltavat kertoa asioista, joita he häpeävät. Erityisesti siksi, että suurin osa asioista joita häpeämme eivät ole sellaisia, että niitä pitäisi hävetä. Äitien keskinäinen kilpailu ja tuomitseva vertaisarviointi on kitkettävä yhteiskunnastamme. Jokainen haluaa olla hyvä äiti ja melkein kaikki ovatkin sitä. Kannustetaan siis toisiamme ja ymmärretään, että 2020-luvun Suomessa on paljon erilaisia, mutta yhtä arvokkaita äitejä. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi itsensä kokeville ihmisille!

Anette Karlsson


Kirjoitus on julkaistu äitienpäivänä 10.5.2020 Uusimaassa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...