Moni suomalainen osaa nimetä sen hetken, jolloin vastuu läheisestä alkoi muuttua pysyväksi. Ensin autetaan, koska se tuntuu oikealta. Pian kuitenkin huomataan, ettei apu ole enää satunnaista, vaan välttämätöntä. Ilman sitä läheinen ei pärjää. Suomessa jopa 80 prosenttia hoivasta on omaisten ja läheisten vastuulla. He ovat puolisoita, aikuisia lapsia, sisaruksia ja joskus myös alaikäisiä lapsia ja nuoria, joiden arki rakentuu läheisen ihmisen tarpeiden ympärille. He ovat omaishoitajia, vaikka hyvinvointialue ei heitä sellaisiksi tunnistaisi. Omaiset auttavat läheistään rakkaudesta, sopimuksista riippumatta. Vastuu voi kuitenkin ajan myötä muuttua raskaaksi ja heijastua omaishoitajan hyvinvointiin. Siksi yhteiskunnan tuki on välttämätöntä, jotta sekä omaishoitaja että omaishoidettava saavat riittävästi apua. Suomen omaishoidon nykymalli on auttamatta ajastaan jäljessä. Rakenteelliset ongelmat ovat merkittäviä, ja niiden seurauksena kymmenet tuhannet omaishoitajat ovat vaikeassa asemassa....

Läheisten auttaminen ja omaishoitajuus on jotenkin läsnä meidän jokaisen elämässä. Lapsuudessani omaishoito näyttäytyi ihan tavallisena lähimmäisenrakkautena, sillä sain nähdä isoäitini toimivan isomummini omaishoitajana. Nyt aikuisena ymmärrän, että kyseessä on usein omaishoitajalle erittäin raskas, vaikkakin rakas työ. Ystäväpiirissäni on sekä lasten että ikääntyneiden omaishoitajia ja tiedän, että kukaan ei toimi omaishoitajana rikastuakseen. Taustalla on aina aito halu auttaa itselle rakasta ihmistä. Omaishoidon taloudellinen ulottuvuus ei kuitenkaan ole merkityksetön. Yksilölle omaishoito usein tarkoittaa köyhyysloukkua ja uupumusriskiä. Työn ja omaishoitajuuden yhteensovittaminen on usein vaikeaa. Yhteiskunnalle kyse on taloudellisesti kannattavasta toiminnasta, sillä olisihan omaishoidettavien hoitaminen paljon kalliimpaa ilman omaishoitajia. Omaishoidon tuki jaetaan jatkossa kaikissa alueen kunnissa kolmeen luokkaan: 1) päivittäinen toistuva hoidon tarve, 2) ympärivuorokautinen...

Eduskunnassa käsitellään perhevapaauudistusta, joka on erittäin tervetullut uudistus. Vanhempien välistä tasa-arvoa vahvistetaan ja isien hoitovapaajaksoa pidennetään. Valitettavaa on, että perhevapaauudistus tunnistaa ainoastaan sopimusomaishoitajat, mutta jättää huomioimatta ne sadat tuhannet omaishoitajat, joilla ei sopimusta, mutta huolehtivat läheistään ja käyvät samalla töissä. Arvioidaan, että työikäisissä on 750 000 omaistaan auttavaa. Tämä tarkoittaa joka kolmatta työikäistä. Mahdollisuus työn ja perheen yhteensovittamiseen on tärkeää sairastuneen omaisille ja pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen vanhemmille, jotta he voivat huolehtia työstään, toimeentulostaan ja läheisensä hoidosta. Tällä hetkellä meillä on paljon erilaisia ongelmia työelämälainsäädännössä sekä työelämä arjessa, joissa ei tunnisteta omaishoitajuutta eikä niitä erityiskysymyksiä, jotka vaikeuttavat omaishoitajan työssäkäyntiä tai työnhakijana olemista. On hyvä, että perhevapaauudistuksessa säädetään uudes...

Suomessa on arvion mukaan noin 350 000 omaishoitotilannetta, joista 60 000 on sitovia ja vaativia. Kunnan kanssa tehdyllä sopimuksella omaishoitajina toimivia on noin 48 700. Meillä on tälläkin hetkellä laaja joukko ihmisiä, jotka hoitavat omaistaan ilman virallista statusta omaishoitajan asemasta tai varsinaista pääsyä esimerkiksi omaishoidon tuen piiriin. Tuoreen arvion mukaan pelkästään iäkkäiden henkilöiden hoidon ja palveluiden vaihtoehtoiskustannukset olisivat noin 3,1 miljardia euroa vuosittain. Omaishoitajille maksettavien palkkioiden kustannukset ovat merkittävästi pienemmät, alle puolen miljoonan luokkaa. Omaishoito on yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa ja meidän tulisi ehdottomasti pyrkiä korottamaan omaishoitajien palkkioita. Tehostetun palveluasumisen paikka on kustannuksiltaan noin 42 000 euroa vuodessa, kun taas omaishoidon kustannukset kunnille noin 9 900 euroa. Omaishoito on inhimillinen, sillä onhan kyse yhdestä suurimmista rakkaudenosoituksista mitä ihminen v...

Tunnettu sanonta kuuluu: rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin on myös sosiaali- ja terveysuudistuksella, jota on valmisteltu viimeisen parinkymmenen vuoden aikana erilaisin lähtökohdin ja keinoin. Maaliin ei ole vielä päästy, mutta Marinin hallituksella näyttää olevan parhaat edellytykset onnistua tehtävässä. Suunnitteilla on hyvinvointialueiden perustaminen, mikä tarkoittaa, että alueemme kunnat eivät tulevaisuudessa vastaa soteen kuuluvista asioista, kuten terveyskeskustoiminnasta, lastensuojelusta, sosiaalipäivystyksestä, kotihoidosta, omaishoidon tuista ja kuntoutustoiminnasta. Nämä kaikki tehtävät siirtyvät Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen alaisuuteen. Yksi keskeinen keskustelunaihe sote-uudistuksen ympärillä on raha ja sen säästäminen. Palvelutarpeen kasvaessa kustannukset nousevat, siksi kustannusten nousua halutaan hillitä ja toimintaa tehostaa. Raha ei saa mennä ihmisen edelle, mutta päättäjien tulee ehdottomasti nähdä ne toimet, jotka ovat sekä inhimillisiä että yhteiskunna...