Alkuvuodesta saimme lukea sekä Uusimaasta (4.1.) että Helsingin Sanomista (5.1.) päivähoidon huolestuttavasta nykytilasta. Lastentarhanopettajat ja hoitajat ovat uupuneita – käsipareja on liian vähän. Kiireestä ja melusta selviydytään päivä toisensa jälkeen. Laadukas varhaiskasvatus on muuttunut lasten säilyttämiseksi ja moni alan ammattilainen harkitsee alan vaihtoa. Tilanne on hälyttävä, sillä laadukas varhaiskasvatus on yksi parhaimmista keinoista ennaltaehkäistä nuorten syrjäytymistä ja radikalisoitumista. Muistan, miltä tuntui olla pihalla 15 lapsen kanssa, kun toinen iltapäivässä oleva puki haalareita ja kuravaatteita viimeisille lapsille. Muistan, miten korvissa soi, kun lapset halusivat leikkiä bändiä ja samassa tilassa toinen porukka leikki merirosvoa. Muistan, kuinka polvet muuttuivat käsiksi, kun autoit yhtä lasta riisumaan, toinen sylissä, kolmas roikkui hihassa ja neljäs töni viidettä kunnes joku itki. Muistan myös mukavat luku- ja askarteluhetket ja sen kuinka iloise...