Tänään vietetään Ystävänpäivää. Kyseinen päivä tarkoittaa monelle iloa ja rakkautta. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin onnekkaita. Toisille päivä tarkoittaa yksinäisyyden ja menetysten korostumista. Liian moni suomalainen elää yksinäisyyden vankilassa. Juttelin jokin aika sitten omaishoitajana toimivan ystävän kanssa. Hän kertoi, kuinka omaisen tilanne heikkenee päivä päivältä. Hän kertoi, kuinka surullista on nähdä rakkaan ihmisen ajautuvan kauemmas ja kauemmas. Elämänkumppani, paras ystävä on vain muisto, vaikka hän on vielä fyysisesti läsnä. Monelle omaishoitajalle arki on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen. Ihminen voi olla yksin, olematta yksinäinen, tai hän voi olla tosi yksinäinen silloinkin, kun on seurassa. Vuosi 2020 muistetaan Suomen historiassa yksinäisyyden vuotena. Toivon koko sydämestäni, että vuosi 2021 jää muistiin uutena alkuna ja valoisamman tulevaisuuden vuotena. Jokainen kaipaa aitoja kohtaamisia ja läheisyyttä...

COVID-19 on osoittautunut erittäin vaaralliseksi, ja jopa tappavaksi taudiksi, erityisesti ikääntyneille ja monisairaille ihmisille. Suojellaksemme läheisiämme olemme vähentäneet sosiaalisia kontakteja ja yhteiskunnan yhteiset kohtaamisen paikat on suljettu. Yksinäisyys kosketti monia jo ennen koronakevättä. Nyt suurin osa meistä kaipaa lähelle toisia. Videoista ja kuvista on apua, mutta eivät ne korvaa aitoa ihmiskontaktia. Tämän kyllä tiesimme jo ikäihmisten palveluiden ympärillä käydystä keskustelusta, mutta nyt jokainen on kokenut millaista on olla eristettynä muista. Suomi otti kriisissä huiman digiloikan. Monella sektorilla uudet opit, kuten etätyön mahdollisuudet, ovat hyödyllisiä, mutta uhkakuvia on myös ilmassa. Epidemian aiheuttamat talousongelmat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ovat massiiviset. Kaikilla on tahtotila löytää ratkaisuja joiden avulla voidaan säästää euroja. Teknologiaa ja robotiikkaa pyritään todennäköisesti käyttämään entistä enemmän tehtävissä, ...