Kolumni: Kaksi kamalaa: yksinäisyys ja epidemia

COVID-19 on osoittautunut erittäin vaaralliseksi, ja jopa tappavaksi taudiksi, erityisesti ikääntyneille ja monisairaille ihmisille. Suojellaksemme läheisiämme olemme vähentäneet sosiaalisia kontakteja ja yhteiskunnan yhteiset kohtaamisen paikat on suljettu. Yksinäisyys kosketti monia jo ennen koronakevättä. Nyt suurin osa meistä kaipaa lähelle toisia. Videoista ja kuvista on apua, mutta eivät ne korvaa aitoa ihmiskontaktia. Tämän kyllä tiesimme jo ikäihmisten palveluiden ympärillä käydystä keskustelusta, mutta nyt jokainen on kokenut millaista on olla eristettynä muista.

Suomi otti kriisissä huiman digiloikan. Monella sektorilla uudet opit, kuten etätyön mahdollisuudet, ovat hyödyllisiä, mutta uhkakuvia on myös ilmassa. Epidemian aiheuttamat talousongelmat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla ovat massiiviset. Kaikilla on tahtotila löytää ratkaisuja joiden avulla voidaan säästää euroja. Teknologiaa ja robotiikkaa pyritään todennäköisesti käyttämään entistä enemmän tehtävissä, joiden tuottaminen olisi muuten kalliimpaa. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä Suomen ikääntyessä tarvitaan kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan heikennä ihmisten oikeutta saada tarvitsemiaan palveluita. Monet suhtautuvat myönteisesti siihen, että teknologiaa ja robotiikkaa kehitetään hoitajien avuksi. Robotit eivät saa tulla korvaamaan hoito- ja hoivatyötä. Esimerkiksi kotihoidon kotikäynnit saattavat olla joillekin ikäihmisille päivän ainoita ihmiskontakteja.

Yksinäisyys voi juontaa kumppanin menettämisestä, tuttavaverkoston harventumisesta, peloista tai vaikeudesta luoda toimivia ihmissuhteita. Ikääntyessä liikkumisen rajoitteet, pitkät välimatkat läheisiin, heikko toimeentulo tai esimerkiksi huono kuulo tai näkö voi johtaa eristäytymiseen. Monet hyvin tavallisilta ja arkisilta tuntuvat asiat voivat jäädä tekemättä, jos niihin tarvitaan rahaa tai jos niihin ei saa apua. Yksinäisyys vaikuttaa ihmisen terveyteen, mieleen ja onnellisuuteen monella tapaa. Vanhustyön keskusliiton mukaan kolmannes yli 75-vuotiasta kertoo olevansa yksinäinen. Koronakeväänä yksinäisten määrä on todennäköisesti kasvanut merkittävästi. Mitä tehdä kun on olemassa vain huonoja vaihtoehtoja - olla yksin tai vaarantaa oma ja muiden terveys? Tämänhetkisten tietojen mukaan ikääntyneiden ja monisairaiden tulisi välttää sosiaalisia kontakteja pitkään, mahdollisesti vuoden loppuun saakka. Tiedämme, että krooninen yksinäisyys on kolme kertaa pahempi terveyshaitta kuin ylipaino ja tuhoisaa kuin tupakointi. Nyt tarvitaan monipuolisia ratkaisuja, joiden avulla ikäihmisten ja monisairaiden yksinäisyyttä voidaan vähentää turvallisella tavalla. Porvoon tekemät soittokierrokset ovat hyvä alku.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 30.4.2020 Uusimaassa.


Kommentit