Tunteiden kirjo on viime aikoina ollut laaja - pelkoa, suuttumusta ja turhautumista, mutta myös toivoa ja välittämistä. Italialaisten parvekekonsertit ja ulkoilevia ilahduttavat nallet ikkunoissa ovat ihmisten keinoja tuoda jotain hyvää tähän raskaaseen aikaan. Suomalaiset ovat sisukasta kansaa. Olemme selvinneet monesta ja selviämme myös tästä näkymättömästä uhkasta, joka tänä keväänä meitä koettelee.
Koska välitämme kanssaihmisistä, olemme eristäytyneet koteihimme. Kun yhteisen kohtaamisen paikat - ravintolat, teatterit, museot, kirjastot - suljettiin, lähdimme metsään. Vaikka matkojen ja huvitusten peruuntuminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ymmärrämme. Digitalisaation rysähtäminen lapsiperheiden arkeen sai monen vanhemman hermot kireälle, mutta isovanhempien terveyden turvaamiseksi se kestetään. Vapaa liikkuminen on kielletty tässä maassa ja meidät uusmaalaiset on eristetty muusta maasta. Noudatamme liikkumiskieltoa, koska haluamme varmistaa, että maamme terveydenhuollon kantokyky kestää kriisin keskellä.
Tunnemme ihmisten huolen ja suuttumuksen, joilta palkanmaksu on töiden loppumisen takia keskeytynyt. Pienipalkkaiselle ihmiselle tulojen romahtaminen on kova isku. Kukaan ei halua lukea uutisia lomautuksista tai että yt-neuvotteluihin joudutaan. Epidemian takia pysähtynyt yhteiskunta on kuitenkin ajanut monet yritykset, ja nyt myös Itä-Uudenmaan kunnat taloudellisiin vaikeuksiin. Nyt tarvitaan riittäviä tukitoimia valtiolta, jotta pahimmasta painajaisesta - konkurssiaallosta ja julkisen sektorin pitkäkestoisesta alasajosta - ei tule todellisuutta. Taloustalkoot ovat väistämättä edessä, ja niiden tulee koskea kaikkia, ei vain palkansaajia ja pienyrittäjiä. Esimerkiksi osinkojen jakaminen ei ole hyväksyttävää, jos henkilöstö joutuu samaan aikaan lomautetuksi.
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työskentelee laaja joukko ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa, jotta potilaat paranevat. Nämä ihmiset eivät voi jäädä turvalliselle kotisohvalle etätöitä tekemään, vaan he ovat keskellä vaaravyöhykettä ja jatkuvan altistuksen alaisina. Heitä ovat muun muassa lääkärit, sairaanhoitajat, ensihoitajat, lähihoitajat, välinehuoltajat, sairaalahuoltajat, laitoshuoltajat, sihteerit, laiteteknikot ja -huoltajat, röntgenhoitajat, bioanalyytikot, laborantit, logistiikka työntekijät, kokit, vahtimestarit ja kiinteistönhoitajat. He ovat yhteiskuntamme sankareita - osa heistä näkyvämpiä kuin toiset, yhtä tärkeitä kuitenkin kaikki. Pysytään kotona ja toivotaan kanssaihmisille terveyttä sekä voimia sairastuneille, heidän läheisilleen ja vaaravyöhykkeellä työskenteleville.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 5.4.2020 Uusimaassa ja Loviisan Sanomissa.
Koska välitämme kanssaihmisistä, olemme eristäytyneet koteihimme. Kun yhteisen kohtaamisen paikat - ravintolat, teatterit, museot, kirjastot - suljettiin, lähdimme metsään. Vaikka matkojen ja huvitusten peruuntuminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta, ymmärrämme. Digitalisaation rysähtäminen lapsiperheiden arkeen sai monen vanhemman hermot kireälle, mutta isovanhempien terveyden turvaamiseksi se kestetään. Vapaa liikkuminen on kielletty tässä maassa ja meidät uusmaalaiset on eristetty muusta maasta. Noudatamme liikkumiskieltoa, koska haluamme varmistaa, että maamme terveydenhuollon kantokyky kestää kriisin keskellä.
Tunnemme ihmisten huolen ja suuttumuksen, joilta palkanmaksu on töiden loppumisen takia keskeytynyt. Pienipalkkaiselle ihmiselle tulojen romahtaminen on kova isku. Kukaan ei halua lukea uutisia lomautuksista tai että yt-neuvotteluihin joudutaan. Epidemian takia pysähtynyt yhteiskunta on kuitenkin ajanut monet yritykset, ja nyt myös Itä-Uudenmaan kunnat taloudellisiin vaikeuksiin. Nyt tarvitaan riittäviä tukitoimia valtiolta, jotta pahimmasta painajaisesta - konkurssiaallosta ja julkisen sektorin pitkäkestoisesta alasajosta - ei tule todellisuutta. Taloustalkoot ovat väistämättä edessä, ja niiden tulee koskea kaikkia, ei vain palkansaajia ja pienyrittäjiä. Esimerkiksi osinkojen jakaminen ei ole hyväksyttävää, jos henkilöstö joutuu samaan aikaan lomautetuksi.
Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työskentelee laaja joukko ihmisiä, jotka tekevät kaikkensa, jotta potilaat paranevat. Nämä ihmiset eivät voi jäädä turvalliselle kotisohvalle etätöitä tekemään, vaan he ovat keskellä vaaravyöhykettä ja jatkuvan altistuksen alaisina. Heitä ovat muun muassa lääkärit, sairaanhoitajat, ensihoitajat, lähihoitajat, välinehuoltajat, sairaalahuoltajat, laitoshuoltajat, sihteerit, laiteteknikot ja -huoltajat, röntgenhoitajat, bioanalyytikot, laborantit, logistiikka työntekijät, kokit, vahtimestarit ja kiinteistönhoitajat. He ovat yhteiskuntamme sankareita - osa heistä näkyvämpiä kuin toiset, yhtä tärkeitä kuitenkin kaikki. Pysytään kotona ja toivotaan kanssaihmisille terveyttä sekä voimia sairastuneille, heidän läheisilleen ja vaaravyöhykkeellä työskenteleville.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 5.4.2020 Uusimaassa ja Loviisan Sanomissa.
