Takarivi on jokaiselle koulun käyneelle tuttu käsite. Se ei ole vain paikka luokan perällä vaan tapa olla koulussa. Siellä opitaan miten selvitään mahdollisimman vähällä. Ysiluokkaa lukuvuoden ajan seurannut tutkimus osoittaa, että vältteleminen on järjestelmällistä ja ryhmän yhdessä ylläpitämää. Tänään moni ei uskoisi, mutta minä olin takarivin tyttö. Halusin kyllä pärjätä, mutta siinä elämäntilanteessa koulu ei ollut tärkein asia. Ryhmään kuuluminen meni edelle. Koulumenestykseni oli heikkoa ja tulevaisuuden näkymät sen mukaiset. Äitini ei kuitenkaan hyväksynyt tätä, vaan uskoi minuun ja kannusti minua yrittämään. Hänen viitoittamalla tiellä olen vieläkin. Ilman hänen luottamusta en olisi siirtynyt luokan perältä eturiviin. Kaikilla ei kuitenkaan ole kotona aikuista, joka jaksaa vaatia, tukea ja uskoa silloinkin kun nuori itse ei jaksa. Suomi ei ole enää koulutuksen kärkimaa. Erityisesti matematiikassa ja lukutaidossa kehitys on ollut huolestuttavaa. Kyse ei ole yksittäisestä notkahd...

Maailmassa ei ole montaa maata, jossa köyhän duunariperheen neljä lasta ja työttömän yksinhuoltajan lapsi saa korkeakoulutuksen. Teoreettisesti kaikilla suomalaisilla, perhetaustasta riippumatta, on yhtäläiset koulutusmahdollisuudet. Käytännössä tilanne on toinen. Koulutus ja köyhyys periytyy yhä vahvasti. Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on eriarvoisuuden kasvu. Yhä useammalla nuorella tytöllä on mielenterveysongelmia ja joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea sillä tasolla, mitä vaaditaan selvitäkseen toisen asteen opinnoista. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen osaamistaso on kääntynyt laskuun. Tätä tilannetta ei voi hyväksyä, vaan nyt vaaditaan rohkeita uudistuksia ja tulevaisuuden visiota suunnan kääntämiseksi. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä. Vuosittain muutama tuhat peruskoulun päättävää nuorta ei saa jatko-opiskelupaikkaa, vaikka he sellaista tavoittelivat. Näille nuorille on lähetetty kirje, jossa kerrotaan etteivät he pääse opiskelemaa...