Muutama päivä sitten sain yllättävän yhteydenoton. Opettaja vuosien takaa kyseli kuulumisiani. Muistot nuoruudesta tulvivat mieleen. Lapsuuttani varjostivat päihdeongelmat ja taloudelliset vaikeudet. Ylä-asteella koulumotivaationi oli lähes nolla ja selviydyin nipin napin eteenpäin amikseen. Lukio ei olisi ollut minulle vaihtoehto. Itseasiassa kymppiluokka, jonne suurin osa ystävistäni meni, oli se paikka minne uskoin päätyväni. Useamman mutkan ja muuton kautta valmistuin ammattiin. Kylläkin väärään ammattiin, mutta silloin en sitä tiennyt. Kirjoitin ylioppilaaksi ja lakkiaisia vietettiin pari vuotta amiksesta valmistautumisen jälkeen. Lakkiaiset olivat jotenkin juhlallisempi tilaisuus. Ammatillisen tutkinnon arvostus oli silloin vielä olematonta. Askelia on otettu parempaan suuntaan, mutta vieläkin amiksia pidetään toisarvoisina. Luin eräältä keskustelupalstalta, että perheen kaksi lasta oli valmistunut samana keväänä - toinen ylioppilaaksi, toinen ammattiin. Yhteisjuhlat järjestettii...

Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä. Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuoriso...