Kävin hiljattain tapaamassa yli 90-vuotiasta isoäitiäni. Ihailen, miten hän pärjää kotonaan, vaikka askel on hidastunut ja arki vaatii yhä enemmän järjestelyjä. Katsoimme yhdessä videoita lasten touhuista puhelimeltani – ja hän totesi hymyillen, että hänen oma puhelimensa on vaikea käyttää. Hän ei ole yksin. Teknologia on monelle ikääntyneelle vierasta, ja usein myös meille nuoremmille. Ikäinstituutin tuoreessa tutkimuksessa yli 74-vuotiaista 92 prosenttia on huolissaan ikäihmisille suunnattujen palvelujen riittävyydestä ja 82 prosenttia palvelujen digitalisoitumisesta. Huoli on oikeutettu. Kun palvelut siirtyvät verkkoon ja lähipalvelut harvenevat, osa ikääntyneistä jää helposti yksin, ilman tukea ja turvaa. Olen pitkään ollut terveys- ja hyvinvointiteknologian puolestapuhuja. Oikein käytettynä teknologia voi tukea hoitoa ja parantaa elämänlaatua. Turvaranneke voi pelastaa hengen, etäseuranta voi lisätä turvallisuutta ja helpottaa hoitajien työtä. Mutta mikään laite ei korvaa ihmistä....

Tieto ei lisää tuskaa. Päinvastoin. Tiedon avulla voimme parantaa elämänlaatua ja hoitaa ongelmia aikaisessa vaiheessa. Valitettavasti pelko vakavasta sairaudesta ja sen toteamisesta voi estää lääkärin vastaanotolle hakeutumista, vaikka oireet hankaloittaisivat elämää. Erityisesti ikääntyvät ihmiset eivät halua olla vaivaksi, mikä saattaa johtaa ongelmien pahenemiseen ja hoitojaksojen pitenemiseen. Tutkimuksiin hakeudutaan usein vasta elämänlaadun huonontuessa merkittävästi, eikä silloin, kun oireet alkavat. Tähän on saatava muutos, sillä taudin ja sen luonteen sekä hoitomahdollisuuksien selviäminen voi pelastaa henkiä ja vähintäänkin parantaa potilaan elämänlaatua. Terveydenhuollon painopiste pitäisi mennä ennaltaehkäisyyn ja elämänlaadun parantamiseen eikä siihen, että hoidetaan ihmisiä vasta kun he ovat sairastuneet. Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen strategiassa ennaltaehkäisevä työ on saanut tärkeän merkityksen. Myös terveysteknologian hyödyntäminen tunnustetaan ihmisten elämänlaatu...