Tapasin jokin aika sitten itkevän naisen ravintolan naistenhuoneessa. Hän oli ensimmäistä kertaa ulkona ystäviensä kanssa lapsen syntymän jälkeen. Itkun taustalla oli vastaan tulleiden syyllistävät kommentit. Äidiltä oltiin tivattu kuka hoitaa lasta, kun hän oli ulkona. Osa oli jopa todennut, että nainen oli huono äiti, koska hän vietti yhden illan ystäviensä kanssa lapsen hoitamisen sijaan. Minua suututti, mutta myös suretti. Tuntui kohtuuttomalta, että tämä minulle tuntematon nainen joutui sellaisen kohtelun kohteeksi. Miten 2010-luvun Suomessa voi tapahtua tällaista? Äitiys muuttaa ihmistä, mutta se ei tarkoita, että ihminen häviää äitiyden myötä. Lapsen tarpeet on huomioitava ja monesti lapsi on laitettava etusijalle, se on selvää. Äidillä tulee kuitenkin olla oikeus omiin harrastuksiin ja ystäviin - myös “vauvaympyröiden” ulkopuolella. Suomi tarvitsee äitivallankumouksen. Äitejä ei tule asettaa ennalta määriteltyyn muottiin, vaan ilmapiiri on muutettava sellaiseksi, että kaikki äi...