Siirry pääsisältöön

Karlsson, Grönqvist och Löflund representerar östra Nyland på SDP:s partikongress

Finlands svenska socialdemokrater FSD:s fullmäktige har valt sina partikongressdelegater på sitt möte lördagen den 16 maj. Borgåbon Anette Karlsson, sibbobon Kjell Grönqvist och lovisabon Henrik Löflund representerar östra Nylands svenskspråkiga socialdemokrater på partikongressen. Som suppleanter valdes borgåbon Mikael Hiltunen och lovisabon Torbjörn Bergström.

- De stora linjedragningarna, som partiet driver i riksdagen och i regeringen beslutas om på partikongressen. Socialdemokraternas handavtryck syns i regeringen Marins program och vi tror att med framtidsinvesteringar på barn och unga kan vi bygga ett bättre Finland och en bättre värld för alla. På partikongressen fattar vi beslut om med vilka verktyg denna framtid byggs. Det är en stor ära att få representera svenskspråkiga socialdemokrater från vår region på partiets viktigaste möte, tackar de valda kongressdelegaterna.

SDP:s partikongress börjar lördagen den 22 augusti och avslutas måndagen den 24 augusti. Mötet ordnas i Tammerfors i Tampere-talo. Mötet kommer att behandla partiets principdeklaration, politiska program samt motionerna. Läs mer: https://sdp.fi/fi/puoluekokous-2020/

- De motioner som jag förberedde till förra partikongressen om en äldreombudsman och en utredning om kostnaderna och nyttan av östra kustbanan har nu förverkligats. Tyvärr har tågbanan inte framskridit desto längre. Banan skulle vara mycket viktig för vår region. Dessa är exempel på hur en enskild partimedlem kan påverka stora frågor, kommenterar Finlands svenska socialdemokraters ordförande Anette Karlsson, som också fungerar som ordförande för FSD:s partikongressgrupp.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...