Siirry pääsisältöön

Ei anneta nuorten mennä pilalle

Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten pahoinvoinnista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, kuten ilkivallasta ja järjestyshäiriöistä. Porvoolaisen rehtorin kirjoitus (UM 27.10.) oli pysäyttävä. Mieleeni palasi Islannissa järjestetty seminaari, jossa kerrottiin, miten reilun 100 000 asukkaan Reykjavik onnistui määrätietoisella työllä lisäämään nuorten ja perheiden hyvinvointia. Tämä Islannin-malli on myös puhututtanut Suomessa ja se oli mukana Porvoon vuoden 2020 talousarviossa. Mallin toteuttaminen ei kuitenkaan ole koronan takia edennyt toivotulla tavalla.

Nuorten ongelmat ja pahoinvointi on lisääntynyt, mutta kuten rehtori kirjoittaa, korona ei ole yksin syynä. Taustalla on monia tekijöitä: perheiden taloudelliset ja muut huolet, vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, vanhempien kiire ja stressi sekä mahdolliset muut lapsen hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Ratkaisuja tilanteeseen uskon löytyvän ottamalla mallia Pohjolan naapurista. Porvoolainen rehtori, kuten myös porvoolaiset vanhempainyhdistykset (UM 29.10.) nostavat esille tärkeän asian: lapset ja nuoret tarvitsevat välittävää aikuista, rakkautta, rajoja ja aikaa. Tähän lauseeseen kiteytyy Islannin-mallin ydin. Reykjavikissa aikuiset päättivät yhdessä pitää huolta kaupunkinsa nuorista. Päättäjät lanseerasivat “Sanon ei, koska rakastan sinua” -kampanjan. Kyseinen kampanja sisälsi sanoman, että vanhempien tulee asettaa lapsille ja nuorille rajoja. Lisäksi vanhempia kannustettiin seuraamaan lastensa liikkeitä ja olemaan osallisia nuorten arjessa. Vanhemmat sopivat yhteisistä kotiintuloajoista, joita pyrittiin valvomaan ja noudattamaan. Islannissa mentiin jopa niin pitkälle, että poliisi saattoi tuoda lapsen kotiin, jos tämä ei noudattanut kotiintuloaikoja. Näin pitkälle ei liene mahdollista mennä Suomessa, mutta yhteiset pelisäännöt saman koulun oppilaiden vanhempien kesken voivat viedä jo pitkälle. Näiden toimien lisäksi jokaiselle lapselle mahdollistettiin ohjattuun harrastukseen osallistuminen koulupäivän yhteydessä. Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on kirjaus “Islannin-mallin” mukaisen harrastustakuun toteuttamisesta Suomessa ja nyt opetusministeriön avustukset mallin edistämiseksi kunnissa on haussa. Tähän mahdollisuuteen Porvoon tulee tarttua.

Toivon, että otamme rehtorin neuvosta vaariin ja ryhdymme yhdessä kasvattamaan lapsiamme. Uskon, ettei kukaan meistä halua lukea uutisia, joissa kerrotaan kuinka nuoret ovat pahoinpidelleet koulukavereitaan (UM 30.10.). Kiusaaminen on ongelma suomalaisissa kouluissa, mutta mielestäni tilanne on riistäytynyt käsistä, eikä näissä tapauksissa enää voi puhua kiusaamisesta. Kyse on pahoinpitelystä. Näin ei voi jatkua. Nollatoleranssi kiusaamiselle. Vastuu on meillä aikuisilla ja meidän tulee ryhtyä toimiin. Ensimmäiset, tutkitusti toimivat, askelmerkit löytyvät Islannista ja toivottavasti tulevaisuudessa Porvoon-mallista. Rakkaus on rajoja.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu Uusimaassa 3.11.2020



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...