Siirry pääsisältöön

Satsa på de unga!

2020 har varit ett exceptionellt tungt år för många finländare, framförallt för barn, unga och äldre. Regeringen Marin gör sitt yttersta för att trygga framtiden för oss alla i dessa utmanande tider. En av de viktigaste åtgärderna är att se till att vår framtid – ungdomen – inte far illa. Unga mår dåligt, och inte bara på grund av epidemin. Situationen har dock blivit sämre under de senaste månaderna. Detta illamående kan vi se som olika bieffekter såsom stöld, ofog och våld. Diskussionen om mobbning går också het, eller i rättare mening om skolvåld. De händelser som på senaste har framkommit, där barn har slagit och strypt varandra, är inte mobbning, utan rent av våld. Och vi ska ha noll tolerans mot våld och noll tolerans mot mobbning.

För några år sedan fick jag höra om Islands under, alltså om hur vårt nordiska grannland hade lyckats förbättra barn och ungas välmående med en målmedveten politik. I Island satsade man på barn, unga och familjer – staten betalar hobbystöd, hobbyverksamheten kopplades ihop med skoldagen, man genomförde kampanjer riktade till föräldrar och hemkomsttider lanserades. Familjerna hade mera tid för varandra. Föräldrarna blev mer involverade i sina barns liv och samhället garanterade en hobby till alla barn.

Nu aktualiseras Islandsmodellen också i Finland. Kultur- och undervisningsministeriet har lanserat ett specialunderstöd för genomförande av Finlandsmodellen för hobbyverksamhet riktat till kommunerna. Söktiden är nu och jag önskar att Borgå får stödet, eftersom vi hade en skrivelse om att starta Borgå-modellen redan hösten 2019, men på grund av coronapandemin har modellen inte framskridit som planerat. Nu kan vi ta en ny start och lansera modellen i Borgå.

Anette Karlsson

Texten är publicerad 6.11.2020 i Östnyland.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...