Siirry pääsisältöön

Kiusaaminen pilaa elämän

Ystävän lapsi kertoi koulusta ja kavereista. Pelit kiinnostavat, kuten myös tubettajat. Lapsen arkeen ja elämään sisältyi paljon iloa tuovia asioita. Kaikki ei kuitenkaan ole kivaa lapsi kertoi: kiusaajat eivät ole kivoja. Kiusaajat käyvät fyysisesti käsiksi, rikkovat tavaroita ja huutavat rumasti ohi kävellessä. Monet tilanteet, joita lasten kokemina kutsutaan kiusaamiseksi tai ”pojat ovat poikia” –touhuksi on aivan jotain muuta. Liian usein kyse on kouluväkivallasta. Kaikelle kiusaamiselle, häirinnälle ja väkivallalle on laitettava nollatoleranssi. Vastuu tästä on ensisijaisesti kaikilla meillä aikuisilla.

Sanonta kuuluu: vaikeneminen on myöntymisen merkki. Valitettavan usein juuri vaikeneminen ja katseen pois kääntäminen johtaa hiljaiseen hyväksyntään. Puuttuminen vaatii rohkeutta. Sanna Marinin hallitus on ryhtynyt toimiin kiusaamisen vähentämiseksi maassamme: Tunne- ja vuorovaikutustaitoja vahvistetaan varhaiskasvatuksessa, ankkuritoiminta otetaan vahvemmin osaksi koulujen ja oppilaitosten toimintaa, toisen asteen oppilaitosten yhteisöllistä toimintakulttuuria edistetään ja kiusaamista sekä häirintää koskevia säännöksiä täsmennetään lainsäädännössä. Opettajien peruskoulutuksessa sekä henkilöstön ja johdon täydennyskoulutuksessa vahvistetaan hyvinvoinnin ja työrauhan edistämiseen, yksinäisyyden ja kiusaamisen ehkäisemiseen sekä mielen hyvinvoinnin tukemiseen liittyvää pedagogista osaamista.

Kaikki keinot kiusaamisen ja häirinnän vähentämiseksi yhteiskunnassamme ovat tervetulleita. Ilmiö on valitettavan laaja ja sillä on kauaskantoiset seuraukset. Liian moni pitkäaikaistyötön ja koulupolulta syrjään jäänyt nuori kertoo kiusaamiskokemuksista ja niiden negatiivisesta vaikutuksesta elämään. Kiusaamisen kitkeminen yhteiskunnastamme on taloudellisesti kannattavaa, mutta ennen kaikkea se on oikein. Turvallinen arki ja oppimisympäristö kuuluvat jokaiselle.

Anette Karlsson

Teksti on julkaistu 31.1.2021 Uusimaassa.