Maailmassa ei ole montaa maata, jossa köyhän duunariperheen neljä lasta ja työttömän yksinhuoltajan lapsi saa korkeakoulutuksen. Teoreettisesti kaikilla suomalaisilla, perhetaustasta riippumatta, on yhtäläiset koulutusmahdollisuudet. Käytännössä tilanne on toinen. Koulutus ja köyhyys periytyy. Korkeakouluopiskelijoista 68 prosentilla myös vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja, viidellä prosentilla korkeakouluopiskelijoista vanhemmilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.
Vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimus osoittaa, että lapsuuden olosuhteet heijastuvat voimakkaasti aikuisuuteen. Mielenterveysongelmat, rikollisuus ja toimeentulo-ongelmat kasautuvat pelkän perusasteen varaan jääville. Kolme neljäsosaa niistä vuonna 1987 syntyneistä, joiden vanhempi oli saanut toimeentulotukea, on nostanut tukea itsekin. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa, inhimillisestä tragediasta puhumattakaan.
Suomessa koulua pidetään tärkeänä, mutta sama ajattelu ei ylety varhaiskasvatukseen. Uuden OECD-raportin mukaan suomalaisten osallistuminen varhaiskasvatukseen jää alle keskiarvon, sillä 68 prosenttia kolmevuotiaista ja 74 prosenttia neljävuotiaista osallistuu varhaiskasvatukseen. Vanhempien koulutustaso ja elämäntavat vaikuttavat lapseen jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi vanhempien käyttämä sanavarasto vaikuttaa siihen, miten lapsi pärjää koulussa. Erityisesti huono-osaiset lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Koulutuksen ja köyhyyden periytyvyyttä voidaan ennaltaehkäistä varmistamalla, että jokainen lapsi pääsee laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Vanhempien kiinnostus ja asenne lapsen koulunkäyntiä kohtaan vaikuttavat koulumenestykseen ja tuleviin uravalintoihin. On todennäköisempää, että lapsi menestyy ja etenee, jos häntä tuetaan ja kannustetaan kotona. Vanhemmat, jotka suhtautuvat koulutukseen ja korkeasti koulutettuihin negatiivisesti saattavat siirtää asenteet myös lapselle, jolloin nuoren koulumotivaatio lopahtaa.
Suomessa on yli 100 000 nuorta, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa. Samaan aikaan työttömyysluvut ovat katossa ja Sipilän hallitus kohdistaa massiivisia leikkauksia koulutukseen. Nuori, joka jää vaille koulutusta, menettää useita työvuosia elämänsä aikana. Pelkän perusasteen varaan jääneet tekevät keskimäärin kymmenen vuotta vähemmän töitä kuin korkeakoulutuksen saaneet. Työttömyys selittää eroa, sillä matalammin koulutettujen työttömyysaste on korkeampi kuin korkeammin koulutettujen.
Pidentämällä oppivelvollisuusikää yhteiskunta kertoisi nuorille ja vanhemmille, että koulunkäynnin lopettaminen 16-vuotiaana ei ole hyväksyttävää. Pelkän peruskoulun varaan jäävien tulevaisuus huolettaa, koska tulevaisuuden yhteiskunnassa he oletettavasti pärjäävät vielä nykyistä huonommin. Tilanteeseen on siksi puututtava nyt.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 20.10. Demokraatissa.