Sivistyneen yhteiskunnan mittari on se, kuinka hyvin hoidamme vanhuksemme. Suomessa on hyvä vanheta, näin kertovat monet tutkimukset. Valitettavasti uutisista kuulemme toisenlaista tarinaa - ikäihmisiä on kohdeltu kaltoin ja jätetty heitteille. Tästä kotihoitajia on syyllistetty julkisessa keskustelussa - minusta se on väärin. Arvokasta hoitotyötä tekevät ihmiset ovat ylityöllistettyjä ja alipalkattuja. Tiedämme kaikki, että kiireessä työtä ei voi hoitaa hyvin.
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tuoreen selvityksen mukaan viimeisten vuosien aikana hoitajien työmäärä on lisääntynyt merkittävästi, henkilökunnan poissaoloja ei paikata tai saada paikattua sijaisilla ja hoitajien sairauspoissaolot ovat pidentyneet. Lisäksi kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Pohjoismainen vertaileva tutkimus vanhustyön olosuhteista Nordcare2 mukaan jopa kaksi viidestä suomalaisesta vanhusten kotihoidon työntekijöistä harkitsivat lopettamista tai alan vaihtoa. Terveys ei kestä työtä.
Tällä menolla meillä ei pian ole enää ketään, joka haluaa työskennellä vanhusten kotihoidossa. Eikä syynä ole se, etteikö yhteiskunnassamme olisi ihmisiä, jotka haluavat pitää huolta ikäihmisistä - syynä on se, että työ on välillä jopa täysin epäinhimillistä. Asiakaskäyntejä saatetaan ajoittaa päällekäin ja käyntien väliin varataan liian vähän tai ei lainkaan siirtymäaikaa, mikä pakottaa työntekijät tinkimään asiakasajasta kotikäynneillä ja jättämään työehtosopimuksen mukaiset tauot pitämättä. Viikoittain 61 prosenttia hoitajista joutuu lyhentämään tai jopa jättämään väliin lounastauon.
Suomalainen vanhustenhoito on noidankehässä; asiakkaiden tarpeet lisääntyvät ja asiakasmäärä kasvaa, mikä on johtanut työmäärän lisääntymiseen ja se puolestaan on johtanut hoitotyön laadun heikkenemiseen. Tilanteeseen on puututtava. Kotihoitoa on kehitettävä hyvinvointi ja laatu edellä, eikä kustannussäästöt mielessä. Tilanne ei korjaannu lainsäädännöllä ja suosituksilla, jos niitä ei käytännössä toteuteta. Tarvitaan rahaa, jotta voidaan palkata riittävästi hoitajia. Lisäksi tulee selvittää olisiko järkevää palkata kotihoitoon myös avustavia henkilöitä, jotka hoitaisivat siivous- ja kotitöitä. Näin ammattilaisille jäisi enemmän aikaa varsinaisen hoitotyön tekemiseen.
Ikäihmiset ja heidän parissaan työskentelevät, pääsääntöisesti pienipalkkaiset naiset, eivät ole säästökohteita, vaan arvokkaita yhteiskuntamme tukipilareita!
Anette Karlsson
Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tuoreen selvityksen mukaan viimeisten vuosien aikana hoitajien työmäärä on lisääntynyt merkittävästi, henkilökunnan poissaoloja ei paikata tai saada paikattua sijaisilla ja hoitajien sairauspoissaolot ovat pidentyneet. Lisäksi kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia. Pohjoismainen vertaileva tutkimus vanhustyön olosuhteista Nordcare2 mukaan jopa kaksi viidestä suomalaisesta vanhusten kotihoidon työntekijöistä harkitsivat lopettamista tai alan vaihtoa. Terveys ei kestä työtä.
Tällä menolla meillä ei pian ole enää ketään, joka haluaa työskennellä vanhusten kotihoidossa. Eikä syynä ole se, etteikö yhteiskunnassamme olisi ihmisiä, jotka haluavat pitää huolta ikäihmisistä - syynä on se, että työ on välillä jopa täysin epäinhimillistä. Asiakaskäyntejä saatetaan ajoittaa päällekäin ja käyntien väliin varataan liian vähän tai ei lainkaan siirtymäaikaa, mikä pakottaa työntekijät tinkimään asiakasajasta kotikäynneillä ja jättämään työehtosopimuksen mukaiset tauot pitämättä. Viikoittain 61 prosenttia hoitajista joutuu lyhentämään tai jopa jättämään väliin lounastauon.
Suomalainen vanhustenhoito on noidankehässä; asiakkaiden tarpeet lisääntyvät ja asiakasmäärä kasvaa, mikä on johtanut työmäärän lisääntymiseen ja se puolestaan on johtanut hoitotyön laadun heikkenemiseen. Tilanteeseen on puututtava. Kotihoitoa on kehitettävä hyvinvointi ja laatu edellä, eikä kustannussäästöt mielessä. Tilanne ei korjaannu lainsäädännöllä ja suosituksilla, jos niitä ei käytännössä toteuteta. Tarvitaan rahaa, jotta voidaan palkata riittävästi hoitajia. Lisäksi tulee selvittää olisiko järkevää palkata kotihoitoon myös avustavia henkilöitä, jotka hoitaisivat siivous- ja kotitöitä. Näin ammattilaisille jäisi enemmän aikaa varsinaisen hoitotyön tekemiseen.
Ikäihmiset ja heidän parissaan työskentelevät, pääsääntöisesti pienipalkkaiset naiset, eivät ole säästökohteita, vaan arvokkaita yhteiskuntamme tukipilareita!
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 11.5.2018 Demokraatissa.
