Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatuslaki uudistuu - olemmeko valmiita?

Näin porvoolaisena valtuutettuna olen seurannut mielenkiinnolla naapurikuntien toimintaa. Erityisen hienoa on ollut lukea alustavia tietoja Loviisan varhaiskasvatusselvityksestä, jonka tavoitteena on varhaiskasvatuslain uudistukseen valmistautuminen. Elokuussa voimaan tulevan lain mukaan muun muassa vuorohoitoa on järjestettävä lapselle, joka tarvitsee sitä vanhempien tai muun huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. SDP on lisäksi esittänyt vuorohoidon osalta, että pienille koululaisille (1. ja 2. luokat) tulisi taata vuorohoitopaikka myös koulun aloituksen jälkeen, mikäli lapsen ilta- ja yöaikaista huolenpitoa ei voida taata muulla tavoin. Lakiluonnos on nyt sivistysvaliokunnan käsittelyssä ja eduskunta päättää asiasta ennen juhannusta. Uuden lain on määrä astua voimaan 1.8.2018.

Loviisan varhaiskasvatuksen selvitysluonnoksessa arvioidaan, että lain täsmennyksen myötä varhaiskasvatus tulee ainakin vuorohoidon osalta tarvitsemaan lisäresursseja. Tähän aiheeseen pitää perehtyä myös Porvoossa. Minun valtuustoryhmäni esitti viime syksynä, että selvitettäisiin, jos Toukovuoren lisäksi vuorohoitoa voitaisiin tarjota myös kaupungin läntisellä puolella, esimerkiksi uudessa Näsiin sijoittuvassa päiväkodissa. Valitettavasti esitys ei saanut riittävästi kannatusta valtuustossa. Uuden lain myötä asia tulee taas ajankohtaiseksi ja nyt vuorohoidon tilanne on selvitettävä Porvoossa.

Loviisan selvityksessä tarkastellaan myös maksuttoman varhaiskasvatuksen vaikutuksia kaupungin talouteen. Opetusministeriön maksuttoman varhaiskasvatuskokeilun tulosten perusteella tullaan päättämään jos maksuttomuudesta tulee lakisääteistä. On järkevää perehtyä asiaan ennakkoon. Erityisesti siksi, että Itä-Uudenmaan kunnista yksikään ei osallistunut ministeriön kokeiluun - emmekä siksi saa käytännön kokemusta asiasta. Tutkimusten mukaan jokainen varhaiskasvatukseen panostettu euro maksaa itsensä seitsenkertaisesti takaisin. On siis perusteltua tehdä suunnitelma siitä, miten voisimme asteittain siirtyä kohti varhaiskasvatuksen maksuttomuutta.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 23.6.2018 Itäväylässä.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...