Siirry pääsisältöön

Sosiaalihuolto jää terveydenhuollon varjoon sote-keskustelussa

Aluevaalit ovat ovella, ja paljon on keskusteltu siitä, missä terveyskeskuksia tulevaisuudessa sijaitsee ja kuinka nopeasti ihmiset pääsevät lääkäriin. Nämä ovat erittäin tärkeitä aiheita, mutta Itä-Uudenmaan osalta palveluverkko (eli terveyskeskusten määrä ja sijainti) on mielestäni hyvä, eikä tarvetta suurille muutoksille pitäisi olla näköpiirissä.

On olennaista keskustella myös sosiaalihuollosta, eli siitä miten uupunut vauvaperhe saa perhetyötä kotiin, kuinka liikenneonnettomuuteen joutunut ihminen saa kriisiapua tai päihdeongelmaiset ihmiset päihdehoitoa. Tai miten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat lapset saavat lastensuojelun palveluita. Marinin hallitus on ryhtynyt toimiin ihmisten sosiaalipalveluiden parantamiseksi mm. tuomalla lastensuojeluun, koulupsykologeille ja -kuraattoreille laissa säädetyt maksimi asiakasmäärät. Nyt meidän aluevaaleissa ehdolla olevien tehtävänä on varmistaa, että näihin tavoitteisiin päästään Itä-Uudellamaalla.

Sosionomina (AMK) ja jouluna valtiotieteiden kandidaatiksi (sosiaalityö) valmistuneena tiedän, että avuntarve on luonnollinen osa ihmisen elämää, sillä jokainen meistä tarvitsee joskus apua. Sosiaalityön tavoitteena on auttaa apua tarvitsevia ja antaa heille tukea ja keinoja, jotta he voivat elää täysipainoista, ihmisarvoista ja mielekästä elämää. Valitettavan usein sosiaalityö kuitenkin nähdään pelottavana mörkönä, joka antaa erittäin kurjassa elämäntilanteessa oleville rahaa tai vie lapset. Tämä ei kuitenkaan miltään osin vastaa todellisuutta. Suurin osa sosiaalityöntekijöistä tekee työtä, koska hänellä on halu auttaa kanssaihmisiä. Halu rakentaa parempaa yhteiskuntaa ja usko siihen, että jokainen ihminen on arvokas. Sosiaalityöhön panostaminen ei ole vain inhimillistä ja oikein, se on myös taloudellisesti kannattavaa.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 18.1.2022 Loviisan Sanomissa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...