Siirry pääsisältöön

Seitsemässä päivässä hoitoon – miksi ja miten?

Suomalaiset terveysasemat ovat vuosikymmenten saatossa ajettu ahtaalle. Erikoissairaanhoito on kasvanut perusterveydenhuollon kustannuksella, vaikka tarve terveysasemien palveluille ei ole vähentynyt, päinvastoin. Terveysasemat joutuvat toimimaan liian pienillä resursseilla, mikä on johtanut siihen, etteivät ihmiset saa terveysasemilta vastaanottoaikoja niitä tarvitsessaan.

Keskeinen syy tähän kehitykseen on suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän rakenteelliset valuviat, joita hallitus toisensa jälkeen on hallitusohjelmassaan yrittänyt erilaisilla sote-uudistusten yrityksillä korjata, jotta ongelmaan voitaisiin puuttua.

Nyt Marinin hallitus valmistelee lisäksi lakia, joka tuo Suomeen seitsemän päivän hoitotakuun perusterveydenhuollossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kiireettömässä asiassa lääkärin vastaanotolle tulee päästä viikossa silloin, kun aikaa tarvitsee. Lisäksi hammashoidon hoitotakuuta kiristetään nykyisestä puolesta vuodesta kolmeen kuukauteen.

Seitsemän päivän hoitotakuu on järeä keino, mutta se vihdoin pakottaa hyvinvointialueet panostamaan perusterveydenhuoltoon. Terveysasemilla hoitoon tulee päästä matalalla kynnyksellä. Monet vaivat ja ongelmat on myös tarkoituksenmukaista hoitaa perustasolla – ennen niiden pitkittymistä ja pahentumista. Tämä on paitsi inhimillisesti oikein, myös kansanterveyden ja talouden kannalta järkevää.

Tavoite on mahdollista toteuttaa. Työterveyshuollon hyvä hoitoonpääsy on tästä kotimainen esimerkki. Tarvitaan kuitenkin lujaa tahtoa panostaa terveysasemiin muutenkin kuin juhlapuheissa ja siitä seitsemän päivän hoitotakuussa on kysymys.

Nimenomaan lääkäriin pääseminen on tärkeä tavoite, koska kiireettömät lääkäriajat ovat usein terveysasemilla pullonkaula. Jo lainsäädännön vuoksi moneen asiaan terveydenhuollossa tarvitaan lääkärin päätös. Jos kiireettömiä aikoja ei ole, potilaat kroonisten sairauksiensa kanssa ohjautuvat lyhyille akuuttiajoille tai hoitajakäynneille, mikä on kuormittavaa henkilökunnalle ja ikävää potilaalle, kun asiat eivät usein kerralla hoidu. Alle 2-vuotiaalle pojalleni on kiireettömässä asiassa tarjottu Porvoossa joko kiirevastaanotolle saapumista tai aikaa parin kuukauden päähän. Molemmat olivat tilanteessamme huonoja vaihtoehtoja.

Hoitotakuu ei tarkoita sitä, että kaikille terveysasemalle soittaville tulee varata lääkäriaika. Terveysasemia tulee kannustaa käyttämään ennakkoluulottomasti erilaisia sopivaksi kokemiaan välineitä väestönsä ihmisten oireiden tutkimiseksi ja sairauksien hoitamiseksi. Toisille alueille asioiden hoitaminen puhelimessa etänä jo ensikontaktissa toimii, toiset asemat voivat saada aikoja avattua päällekkäisyyksiä ja turhia kirjaamisia karsimalla saada lisää aikoja avattua. Tärkeintä on, että tavoitteeseen päästään eli potilaiden asiat saadaan kohtuullisessa ajassa hoidettua eikä terveysasemien lisäresurssit häviä hallinnon rattaisiin.

Jotta tavoite toteutuu, tulee terveysasemien vetovoimaan ja työntekijöiden hyvinvointiin panostaa. Terveyskeskuslääkäreiden työuupumuskokemukset ovat yleisempiä kuin muiden lääkäreiden ja kokenutta henkilökuntaa siirtyy terveysasemilta kohtuuttoman työkuorman takia pois. Tähän pitää puuttua resursoimalla terveysasemille tarpeeksi virkapohjia, tarjoamalla kilpailukykyistä palkkaa, vakinaisia työsuhteita sekä antamalla terveysasemien työntekijöille enemmän valtaa vaikuttaa omaan työhönsä. Lääkäreiden koulutusmääriä on viime vuosina lisätty ja lisätään edelleen vuonna 2022. Julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan saa olla viimeinen paikka, jonne tullaan töihin, kun muualle ei pääse.

Perusterveydenhuoltoon on viime vuosina sälytetty aivan liikaa niin erikoissairaanhoidon tehtäviä kuin erilaisia kehitysprojekteja ja uusia hankkeita. Nyt terveysasemien pitää päästä vihdoin kunnolla toteuttamaan ydintehtäviään: Potilaiden hoitoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja kansanterveyden parantamista.

Anette Karlsson

Lyhyempi versio kirjoituksesta on julkaistu 18.1.2022 Uusimaassa.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...