Vaikka luonnonvarojen liikakäytön lopettamiseksi tarvitaan suuria poliittisia toimia, jokainen voi tehdä osansa ylikulutuksen vähentämiseksi. Oman ylikulutuksen karsimisen ytimessä on oman toiminnan tarkastelu.
En ole himoshoppaaja. Vuosien varrella kaappeihin on kuitenkin kertynyt kaikenlaista tavaraa. Kaappiin kurkatessa näky ei ole ilahduttava. Mistä kaikki tämä tavara on tullut ja onko meillä todella tuollainen, pohdin kaapin avautuessa. Ymmärsin, että minä olin osa ylikulutusongelmaa. Poikani tulevaisuuden kannalta minun on muutettava ostokäyttäytymistä. Se, että ostaminen on helppoa tai tavara edullinen, ei ole syy tavaran ostamiselle.
Pari vuotta sitten mieheni totesi, ettei uusia vaatteita saa laittaa kaappiin, jos henkarit eivät riitä. Uusia henkareita ei myöskään saa ostaa. Mielestäni tämä oli hyvä sääntö – meille molemmille. Ennen uusien vaatteiden ostamista kävimme vanhat läpi. Rikkinäiset annoimme jämäkangaskeräyksiin ja ehjät hyväntekeväisyyteen. Viime aikoina olen myös innostunut myymään tavaraa nettikirppiksillä. Samalla ostointo kasvoi. Olen ostanut käytettynä vaatteita, pelejä ja leluja pojallemme. Olen yrittänyt ostaa vain sellaista, josta on perheellemme hyötyä ja iloa.
Tavaroiden ostaminen käytettynä ei ole vain edullista, vain myös ympäristön kannalta kestävää. Tänään on Suomen ylikulutuspäivä, eli se päivä, jolloin me olemme kuluttaneet luonnonvarat, jotka laskennallisesti ovat käytössämme tänä vuonna. Maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina asettunut elokuulle. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin me suomalaiset, tarvittaisiin 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi. Liikenne, energia ja ruoan tuotanto ovat suurimmat maapallon kuluttajat. Silti jokainen meistä voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen tekemällä kestäviä ratkaisuja. Kurkkaa kaappiin, pohdi tarvitsetko lisää tavaraa, jos tarvitset selvitä saisiko sen käytettynä. Lopetetaan ylikuluttaminen, säästetään kaunis planeettamme tuleville sukupolville.
Anette Karlsson
En ole himoshoppaaja. Vuosien varrella kaappeihin on kuitenkin kertynyt kaikenlaista tavaraa. Kaappiin kurkatessa näky ei ole ilahduttava. Mistä kaikki tämä tavara on tullut ja onko meillä todella tuollainen, pohdin kaapin avautuessa. Ymmärsin, että minä olin osa ylikulutusongelmaa. Poikani tulevaisuuden kannalta minun on muutettava ostokäyttäytymistä. Se, että ostaminen on helppoa tai tavara edullinen, ei ole syy tavaran ostamiselle.
Pari vuotta sitten mieheni totesi, ettei uusia vaatteita saa laittaa kaappiin, jos henkarit eivät riitä. Uusia henkareita ei myöskään saa ostaa. Mielestäni tämä oli hyvä sääntö – meille molemmille. Ennen uusien vaatteiden ostamista kävimme vanhat läpi. Rikkinäiset annoimme jämäkangaskeräyksiin ja ehjät hyväntekeväisyyteen. Viime aikoina olen myös innostunut myymään tavaraa nettikirppiksillä. Samalla ostointo kasvoi. Olen ostanut käytettynä vaatteita, pelejä ja leluja pojallemme. Olen yrittänyt ostaa vain sellaista, josta on perheellemme hyötyä ja iloa.
Tavaroiden ostaminen käytettynä ei ole vain edullista, vain myös ympäristön kannalta kestävää. Tänään on Suomen ylikulutuspäivä, eli se päivä, jolloin me olemme kuluttaneet luonnonvarat, jotka laskennallisesti ovat käytössämme tänä vuonna. Maailman ylikulutuspäivä on viime vuosina asettunut elokuulle. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuin me suomalaiset, tarvittaisiin 3,6 maapalloa kattamaan luonnonvarojen tarve kestävästi. Liikenne, energia ja ruoan tuotanto ovat suurimmat maapallon kuluttajat. Silti jokainen meistä voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeen tekemällä kestäviä ratkaisuja. Kurkkaa kaappiin, pohdi tarvitsetko lisää tavaraa, jos tarvitset selvitä saisiko sen käytettynä. Lopetetaan ylikuluttaminen, säästetään kaunis planeettamme tuleville sukupolville.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 10.4.2021 Uusimaassa.
