Siirry pääsisältöön

Liikuntaa ja sielun ravintoa

Kevät aurinko lämmittää jo ja lenkkipolut täyttyvät iloisista ihmisistä. Kiireisen arjen keskellä on ihanaa ottaa hetki itselle ja suunnata ulos luontoon. Porvoossa on paljon hienoja luontopolkuja ja ulkoilureittejä. Nämä ovat erittäin tärkeitä, sillä luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää sairastavuutta ja lisää onnellisuutta.

Valitettavasti luonto ei kuitenkaan ole vielä kaikkien saavutettavissa. Tarvitaan esteettömiä reittejä, jotta ihmiset, joilla on liikuntarajoitteita pääsevät nauttimaan niistä. Olisi myös tärkeää mahdollistaa luonto näkövammaisille turvallisella tavalla. Luonnon kuuleminen ja haistaminen lisää hyvinvointia yhtä lailla kuin luonnon näkeminen.

Terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan edistäminen on kunnan vastuulla, ja tämä tehtävä korostuu entisestään. Kunta rakentaa liikkumaan kannustavan elinympäristön, joka puolestaan pidentää ihmisten ikää ja parantaa elämänlaatua.

Liikunnan lisäksi myös kulttuuripalvelut tuottavat hyvinvointia. Ihmisten harrastusmahdollisuuksien lisääminen tuomalla keilahalli, ulkoilmatapahtumat ja kulttuurikävelyt Porvooseen tulee olla tavoitteena tulevalla valtuustokaudella. Yksi merkittävä panostus on Kokonniemen liikuntakeskuksen edistäminen. Sen ohella tulee selvittää, voisiko Porvooseen saada virtuaalisen taidenäyttelyn, kuten Silja Metsola on kuntalaisaloitteella esittänyt.

Kannatamme kansallisen kaupunkipuiston opastusreittien parantamista ja penkkien lisäämistä, jotta jokaisella on mahdollisuus nauttia Porvoon kauniista luonnosta ja kulttuuriympäristöstä. Kansallinen kaupunkipuisto on aarre, jonka arvo meidän tulee hyödyntää Porvoon matkailussa.

Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
kaupunginhallituksen jäsen (sd.)

Mikael Hiltunen, valtiotieteiden maisteri
ruotsinkielisen koulutusjaoston varapuheenjohtaja (sd.)

Porvoo

Kirjoitus on julkaistu 25.4.2021 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...