Siirry pääsisältöön

Motion och näring för själen

Vårsolen värmer redan och det är trevligt att se så många glada motionärer röra sig utomhus. Mitt i den hektiska vardagen är det skönt att ta en stund för sig själv och gå ut i naturen. Det finns många fina naturstigar och motionsrutter i Borgå. De är guld värda för närheten till naturen bidrar till lycka och välmående.

Tyvärr är naturen inte tillgänglig för alla. Det behövs rutter där personer som har svårt att röra sig också kan ta sig fram. Det är också viktigt att synskadade kan njuta av naturen på ett tryggt sätt. Det är en lika stor njutning att höra och lukta naturen som att se den.

Det är på kommunens ansvar att främja hälsa, välfärd och motion, och den uppgiften blir allt mera framträdande. Kommunen bygger en livsmiljö som uppmuntrar invånarna att röra på sig, vilket förlänger livslängden och förbättrar livskvaliteten.

Vid sidan om idrottstjänsterna ger kulturen näring till själen. Under nästa fullmäktigeperiod ska målsättningen vara att erbjuda möjligheter till bowling, uteevenemang och kulturpromenader i Borgå. Idrottscentret i Kokon är en viktig satsning. Utöver borde man utreda om man kunde få en virtuell utställning till Borgå, som Silja Metsola har föreslagit i ett kommuninvånarinitiativ.

Vi understöder förslagen att införa mera bänkar och bättre skyltning i den nationella stadsparken, för att alla ska ha möjlighet att njuta av Borgås vackra natur och kulturmiljö. Den nationella stadsparken är en skatt, vars värde för besöksnäringen måste utnyttjas till fullo.

Anette Karlsson, socionom (AMK)
stadsstyrelsemedlem

Mikael Hiltunen, politices magister
vice ordförande i svenska utbildningssektionen

Borgå





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...