Siirry pääsisältöön

Digiosattomuus ikäihmisten huolena

Digitalisaatio on tullut jäädäkseen, sitä ei voi kiistä. Verkkokaupat, sähköinen asiointi ja älylaitteet kuuluvat monen arkeen. Eikä se ole huono asia, kunhan muistamme, että läheskään kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa iän, toimintakyvyn rajoitteiden tai taloudellisten syiden takia. Digitalisaatio ei vielä pitkään aikaan pysty tavoittamaan kaikkia kansalaisia ja siksi yhteiskunnan on pidettävä huolta, että myös ne henkilöt, joilla ei ole tietokonetta, älypuhelinta tai internet-yhteyttä saavat yhdenvertaisia palveluita. Tilastokeskuksen mukaan 65 prosenttia 74-89-vuotiaista ja 65-74-vuotiaista kansalaisista 25 prosenttia ei ole koskaan käyttänyt internetiä.

Ikäihmisten suosimia kasvotusten annettavia palveluita karsitaan vauhdilla. Esimerkiksi pankit ovat hävinneet miltei jokaisesta kylästä. Lisäksi kassapalveluita on supistettu merkittävästi. Liljendalissa asuvalle isoäidilleni muutos on ollut iso. Hän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta, puhumattakaan älypuhelimesta. Vielä vähän aikaa sitten hänellä oli käytössä lankapuhelin ja ostokset maksettiin käteisellä. Laskut hän maksoi pankissa, jolloin hän joutui maksamaan jokaisesta laskusta monta euroa lisämaksua. Verkkopankkiin siirtyminen on pelottavaa ja siihen tarvitaan läheisten apua. Kaikilla ei kuitenkaan ole läheisiä, jotka voisivat auttaa. Silloin uuteen maailmaan sopeutuminen on erityisen vaikeaa.

Eläkkeensaajien Keskusliiton sosiaalipoliittisen asiantuntijan Tarja Pajusen (LS 9.10.) mukaan Kelan viime vuoden tilastojen mukaan 150 000 uusmaalaista sai toimeentulotukea. Heistä yli 65-vuotiaita oli 5 000 - tarvitsijoita on varmasti enemmän. Samaan aikaan lähes 40 prosentilla eläkkeensaajista on alle 1250 euron kuukausitulot. Kaikkein köyhin on yli 75-vuotias yksin asuva nainen. Köyhyys on todellisuutta monelle eläkeläiselle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan useampi kuin joka kymmenes eläkeläinen on jättänyt lääkkeitä ostamatta rahan puutteen takia. Näille ihmisille pienikin lisämaksu laskujen hoitamisesta on liikaa. Pahimmassa tapauksessa laskut jäävät maksamatta ja ikäihmiset joutuvat ulosottokierteeseen. Tämä ilmiö on jo nähtävissä.

Täysin digitaalisiin palveluihin siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti. Yhteiskuntaamme on nopean digitalisaation johdosta syntynyt uusi osattomien ihmisten ryhmä, eli digisyrjäytyneet. Tarvitaan riittävän pitkä siirtymäaika, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki pysyvät yhteiskunnan muutoksessa mukana.


Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 23.10.2018 Loviisan Sanomissa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...