Siirry pääsisältöön

Digivärlden knackar på åldringarnas dörrar

Digitaliseringen har kommit för att stanna, det kan inte nekas. Nätbutiker, elektroniska tjänster och smarttelefoner är vardag för många. Det är inte en dålig sak, bara vi kommer ihåg att alla inte, på grund av ålder, ekonomi eller funktionsnedsättningar, kan använda den nya tekniken.

Enligt statistikcentralen har 65 procent av 74–89-åringarna och 25 procent av 65–74-åringarna aldrig använt internet. Det kommer att ta en lång tid innan alla hålls med i det digitala samhället. Därför måste vi se till att alla får de tjänster de behöver.

Vi känner alla någon, som aldrig använder internet eller smarttelefoner. Människor som har svårt att få sina ärenden uträttade i den nya digitala världen. De går till banken för att betala sina räkningar och blir tvungna att betala stora kundavgifter. Det är fel. Samtidigt växer oron, då banker försvinner i snabb takt från glesbygden. Världen blir digital, men alla hinner inte med. Det har bildats en ny grupp av utslagna människor i vårt samhälle, digiutslagna. Utbildning i ”digikunskaper” ordnas i många kommuner, men det räcker inte. Andra lösningar behövs också.

Ett samhälle där en stor del av invånarna inte är delaktiga är inte hållbart. En vardag där skurkar på nätet kan lura människor och gå fria är otrygg. Speciellt äldre människor har blivit lurade att ge ut sina nätbankkoder eller köpa varor de inte behöver. Jag vet fall, där anhöriga till en dement åldring har hittat massor med olika räkningar för tidningar och annat som åldringen inte behöver. I värsta fall leder dessa situationer till skuldsättning och utmätning.

Vi behöver en äldreombudsman som för de äldres talan. Vi har en barnombudsman, som har gjort ett gott arbete för våra barn. Många problem har blivit synliga och väckt diskussion på nationell nivå. Då är det också lättare att rätta till problemen. Det behövs mer hjärta i beslutsfattandet. Alla har rätt till en trygg och värdig ålderdom!

Anette Karlsson


Texten är publicerad 15.10.2018 i HBL.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Puheenjohtajan terveiset Psoriasliiton uutiskirjeessä

Ensimmäinen kosketukseni psoriasikseen tuli jo lapsena, kun läheinen ystäväni eli sairauden kanssa. Meille muille hänen ihonsa ei ollut outo tai pelottava, vaan ihan tavallinen osa ystäväpiirimme arkea. Vasta myöhemmin ymmärsin, miten paljon hänen elämäänsä vaikuttivat ihon jatkuva rasvaaminen, valohoidot ja tarve miettiä, mitä voi pukea päälle, että saa elää ja olla ilman turhia katseita. Moni psoriasista sairastava joutuu valitettavasti pohtimaan näitä samoja asioita. Sairaus vaikuttaa usein myös talouteen ja työuriin, ja vaihtoehdot voivat kaventua silloinkin, kun tahto osallistua työelämään on vahva. Pitkäaikaissairaiden tilannetta ovat vaikeuttaneet maan hallituksen päätökset luopua aikuiskoulutustuesta ja työttömyysturvan suojaosasta. Tarvitsemme joustavia työn malleja, räätälöityjä ratkaisuja ja toimivaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen, työterveyshuollon, Kelan ja työllisyyspalvelujen välillä. Näiden parantamiseksi teen töitä eduskunnassa. Liiton puheenjohtajana halua...