Yhteiskunnan on tuettava pienyrittäjiä

Osallistuin joulukuussa 2014 SDP:n #suklaatayrittäjälle -kampanjaan. Kävin kampanjan aikana tapaamassa useita pienyrittäjiä Uudellamaalla. Keskustelin tovin kahvilanpitäjän kanssa yrittäjyyteen liittyvistä epäkohdista. Kahvilanpitäjä oli nainen ja hänellä oli palkkalistoilla muutama nuori nainen – minun ikäisiä naisia. Kahvilanpitäjän työntekijät olivat äitejä ja luonnollisesti he olivat joskus pois töistä hoitaakseen sairasta lasta. Kahvilanpitäjä on velvollinen maksamaan työntekijän palkka sairastumispäivästä sekä seuraavalta yhdeksältä arkipäivältä, myös tapauksissa, jossa työntekijä on kotona hoitamassa sairasta lasta. Vasta tämän jälkeen Kela tulee vastaan kustannuksissa. Myös sijaisen palkka tulee pienyrittäjän maksettavaksi.
Vuosi sitten Perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner totesi, ettei nuoria naisia tule palkata töihin, sillä he saattavat jäädä äitiyslomalle. On huolestuttavaa, että meillä on naispäättäjiä, jotka pyyhkivät ongelmat maton alle ja toteavat, ettei naisia tarvita tai haluta työmarkkinoille. Naisten ja etenkin meidän nuorten naisten asema työmarkkinoilla on verrattain heikko. Jos työsuhde on, on se todennäköisesti määräaikainen. Naisten palkkatasokin on hieman heikompi kuin vastakkaisen sukupuolen ansiot.
Suomen työelämä on yhä jakautunut jyrkästi miesten ja naisten töihin. Tämä näkyy koulutuksessa, palkassa ja yrittämisessä sekä eläkkeessä. Koska vanhemmuudesta aiheutuvat kulut maksatetaan isolta osin äitien työnantajilla, syntyy kaksi isoa ongelmaa. Näistä yksi on se, että naisten yritykset ovat miesten yrityksiä pienempiä. Eivätkä ne kasva, kansainvälisty ja työllistä samalla tavoin kuin miesten yritykset. Tästä on osoituksena myös se, että naisia on yrittäjistä vain noin 30 %.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on nostanut palkkatasa-arvon keskeiseksi teemaksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Palkkatasa-arvon saavuttamiseksi myös perheen perustamiseen liittyviin epäkohtiin on puututtava. Tutkimusten mukaan naisilla, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on 65,6 %, kun miehillä se on 90,3 %. Perhevelvollisuuksien ja työn yhteensovittaminen on useammin naisen vastuulla. Tämä ilmeni myös kahvilanpitäjän kertomuksista.
Yrittäjänaisten mukaan yksi lapsi maksaa äidin työnantajalle noin 17 000 euroa. Kyseessä on suuri summa, jonka Kela jättää korvaamatta. Potin kolme suurinta kuluerää ovat palkka- ja lomapalkkakulut, sairaan lapsen hoitokulut ja raskauden aikaiset poissaolot.
Mielestäni yhteiskunnan tulee tehdä kädenojennus pienyrittäjille. Esimerkiksi pienyrittäjän sairauspäivien korvausvastuun vuosikatto sekä maksettavien sairauspäivien määrän vähentäminen helpottaisi kahvilanpitäjän arkea. Siksi Kelan tulisi tulla vastaan kustannuksissa jo neljäntenä sairauspäivänä ja kohtuullinen vuosikatto pienyrittäjän maksettaville sairauspäiville tulee asettaa. Vuosikaton täytyttyä Kela maksaa kulut jo ensimmäisestä sairauspäivästä lähtien.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 17.2.2015 Demari.fi -kolumnissa.