Siirry pääsisältöön

SFP bevakar de rikas intressen

Minskad progressivitet i beskattningen och en överlåtelseskatt i stället för arvsskatt är saker som Svenska folkpartiet tar upp i sitt valprogram, som presenterades i onsdags. Dessa mål är typiskt sådana som tilltalar rika och som, om de förverkligas, drabbar vanliga människor, mindrebemedlade, löntagare och pensionärer.
Problemet om man ersätter arvsskatten med en skatt på överlåtelsevinst är att förmögenheten samlas allt mer hos allt färre och utvalda. Förändringen skulle också oundvikligen leda till ökade inkomstskillnader. Avsikten med arvsskatten är att minska inkomstskillnaderna och den ger årligen staten 650 miljoner euro.
Tänker SFP betala denna skatterea för de välbärgade med att skära i välfärdstjänsterna och låginkomsttagarnas utkomst? Eller kanske genom att höja mervärdesskatten?
Jag tycker att det är rättvist att bli rik på eget arbete, men det är en annan sak att födas in i en rik familj, för det kräver inga speciella ansträngningar. Arvsskatten bör utvecklas genom att öka progressionen. Man ska betala mindre skatt på små arv och mer på stora.
Jag förstår att de förmögnas intressebevakare vill minska beskattningen av de rika för att deras anhängare ska vara nöjda. Det behövs progression för att förverkliga rättvisa – skatter enligt betalningsförmåga. Det är enda sättet att försäkra att låg- och medelinkomsttagarna inte ensamma ska betala för våra gemensamma välfärdstjänster. Också de rika ska dra sitt strå till den gemensamma stacken.
Skatterea för de rika passar inte in i denna tid. Därför bör det under den kommande regeringsperioden tas hårdare tag mot de rikas skattetrixande och skatteflykt.
Anette Karlsson
Texten är publicerad 8.2.2015 i HBL.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...