Siirry pääsisältöön

Borgå behöver en östlig omfartsväg!

En östra omfartsväg runt Borgå, den s.k. Skärgårdsvägen, skulle styra den livliga trafiken från skärgårdsområdet och de södra stadsdelarna förbi centrum. Det skulle förbättra förutsättningarna för ett fotgängarbetonat centrum, för trivseln och för trafiksäkerheten. Det är meningen att Skärgårdsvägen förbinds med Sjukhusvägens fortsättning, dvs. från söderom Tarkisvägen till Veckjärvivägen och därifrån vidare ända till Lovisavägen.
Eftersom någon Skärgårdsväg inte finns innebär det bland annat att de tunga grustransporterna kör genom stadskärnan. Den stora mängden gruslångtradare leder också till att trafiken stockas, till säkerhetsproblem och skador på vägarna. Det är omöjligt att utveckla Borgå centrum med betoning på lättrafiken så länge som långtradarna är tvungna att köra genom centrum.
Skärgårdsvägen i Borgå finns med i gällande andra skedets landskapsplan för Nyland. I planen finns en rakare dragning av den södra delen öster om Tarkis. Den allmänna beteckningen i landskapsplanen gör det också möjligt att genomföra den dragning som finns norr om Tarkis i generalplanerna för Borgå. Det konstateras också i trafikstrategin 2030 för östra Nyland att skärgårdsvägen behövs, men den har ännu inte fått plats i statens finansieringsprogram.
Med nuvarande finansieringssystem förutsätter ett vägbygge att det får finansiering genom beslut i riksdagen. Jag anser att frågan bör debatteras och finansieringen beviljas under kommande regeringsperiod. Med tanke på utvecklingen av Borgå centrum och för att garantera invånarnas säkerhet bör byggandet av Skärgårdsvägen inledas så snabbt som möjligt.
Anette Karlsson
Texten är publicerad 11.2.2015 i Östnyland.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...