Itäväylän tekstaripalstalla kysyttiin huhtikuussa, miksi hoivapaikkaa on niin vaikea saada, vaikka läheinen ei enää pärjää kotona. Ikääntyneen läheisten huoli on ikävää luettavaa, mutta valitettavan tuttua. Apua haetaan, mutta järjestelmä ei aina reagoi toivotulla tavalla.
Ympärivuorokautinen hoiva on viimesijainen palvelu. Tämä on valtakunnallinen linja, ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella se näkyy tavoitteena vahvistaa ikääntyneiden kotona asumista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoivakotipaikan saaminen edellyttää merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä ja sitä, että muut palvelut, kuten kotihoito ja omaishoito, on todettu riittämättömiksi. Omaisille ja ikääntyneelle itselleen voi olla vierasta ymmärtää, miten RAI-arviointi määräytyy, ja siksi tilanne voi tuntua kohtuuttomalta.
On syytä pysähtyä miettimään, onko kriteeristö liian tiukka. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuu paljon erittäin huonokuntoisia ikääntyneitä, joista osa on miltei jatkuvasti vuoteessa. Se ei ole mielekäs ratkaisu ihmiselle, joka on vielä osittain toimintakykyinen. Toisaalta kotikin voi tuntua vankilalta. Tarvitsemme enemmän välimuotoisia asumisratkaisuja. Niitä on SDP:n toimesta esitetty pitkään myös Itä-Uudellamaalla, mutta eteneminen on ollut hidasta. Tavoitteesta ei kuitenkaan tule luopua.
Iltalehti uutisoi vastikään millaista palveluasumisyksikössä on elää. Epäkohtia oli paljon, mikä kertoo, että työtä ikääntyneiden aseman parantamiseksi on edelleen paljon. Tilannetta ei helpota se, että ikääntyneiden asemaa on Orpon hallituksen toimesta heikennetty entisestään. Kotihoidon asiakasmaksuja korotetaan keskimäärin 119 euroa vuodessa, ja korotukset koskevat yli 100 000 ikääntynyttä. Myös ympärivuorokautisessa asumisessa maksuja korotetaan, vaikka suuri osa tuloista kuluu jo nyt hoivaan.
Lisäksi teknologialla tavoitellaan massiivisia säästöjä, mikä voi tarkoittaa jopa 16 työntekijän vähennystä Itä-Uudellamaalla. Teknologia voi olla hyvä apuri, mutta merkittävät henkilöstövähennykset heikentävät väistämättä vanhustenhoivaa. Se, että teknologia ilmoittaa muistisairaan avaavan jääkaapin kuusi kertaa päivässä, ei tarkoita, että hän olisi syönyt.
Valitettava tosiasia on, että kaikkein eniten apua tarvitsevien ikääntyneiden tilanne ei ole ruusuinen. Hyvinvointialueella on ammattilaisia, jotka tekevät parhaansa ikääntyneiden arvokkaan hoivan toteuttamiseksi vaikeassa taloustilanteessa. Eduskunnassa teen työtä sen eteen, ettei ikääntyneiden tilannetta heikennettäisi entisestään.
Olisi valetta luvata nopeita ratkaisuja. Halua ja yritystä tilanteen korjaamiseen kuitenkin on. Ikääntymisen tulee olla turvallista, ja sen toteutuminen on mahdollista. Sitä meidän tulee tavoitella.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 10.6.2026 Itäväylässä.
Ympärivuorokautinen hoiva on viimesijainen palvelu. Tämä on valtakunnallinen linja, ja Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella se näkyy tavoitteena vahvistaa ikääntyneiden kotona asumista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoivakotipaikan saaminen edellyttää merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä ja sitä, että muut palvelut, kuten kotihoito ja omaishoito, on todettu riittämättömiksi. Omaisille ja ikääntyneelle itselleen voi olla vierasta ymmärtää, miten RAI-arviointi määräytyy, ja siksi tilanne voi tuntua kohtuuttomalta.
On syytä pysähtyä miettimään, onko kriteeristö liian tiukka. Ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuu paljon erittäin huonokuntoisia ikääntyneitä, joista osa on miltei jatkuvasti vuoteessa. Se ei ole mielekäs ratkaisu ihmiselle, joka on vielä osittain toimintakykyinen. Toisaalta kotikin voi tuntua vankilalta. Tarvitsemme enemmän välimuotoisia asumisratkaisuja. Niitä on SDP:n toimesta esitetty pitkään myös Itä-Uudellamaalla, mutta eteneminen on ollut hidasta. Tavoitteesta ei kuitenkaan tule luopua.
Iltalehti uutisoi vastikään millaista palveluasumisyksikössä on elää. Epäkohtia oli paljon, mikä kertoo, että työtä ikääntyneiden aseman parantamiseksi on edelleen paljon. Tilannetta ei helpota se, että ikääntyneiden asemaa on Orpon hallituksen toimesta heikennetty entisestään. Kotihoidon asiakasmaksuja korotetaan keskimäärin 119 euroa vuodessa, ja korotukset koskevat yli 100 000 ikääntynyttä. Myös ympärivuorokautisessa asumisessa maksuja korotetaan, vaikka suuri osa tuloista kuluu jo nyt hoivaan.
Lisäksi teknologialla tavoitellaan massiivisia säästöjä, mikä voi tarkoittaa jopa 16 työntekijän vähennystä Itä-Uudellamaalla. Teknologia voi olla hyvä apuri, mutta merkittävät henkilöstövähennykset heikentävät väistämättä vanhustenhoivaa. Se, että teknologia ilmoittaa muistisairaan avaavan jääkaapin kuusi kertaa päivässä, ei tarkoita, että hän olisi syönyt.
Valitettava tosiasia on, että kaikkein eniten apua tarvitsevien ikääntyneiden tilanne ei ole ruusuinen. Hyvinvointialueella on ammattilaisia, jotka tekevät parhaansa ikääntyneiden arvokkaan hoivan toteuttamiseksi vaikeassa taloustilanteessa. Eduskunnassa teen työtä sen eteen, ettei ikääntyneiden tilannetta heikennettäisi entisestään.
Olisi valetta luvata nopeita ratkaisuja. Halua ja yritystä tilanteen korjaamiseen kuitenkin on. Ikääntymisen tulee olla turvallista, ja sen toteutuminen on mahdollista. Sitä meidän tulee tavoitella.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 10.6.2026 Itäväylässä.