Monelle psoriasista sairastavalle sairaus ei näy vain iholla tai nivelissä, vaan myös pankkitilin saldossa. Kuulen jäseniltämme yhä uudelleen, kuinka välttämättömän hoidon kustannukset kasaantuvat tavalla, joka tekee pitkäaikaissairaudesta kohtuuttoman taloudellisen taakan. Kyse ei ole ylellisyydestä vaan hoidosta, jota ilman arki ei yksinkertaisesti toimi.
Viimeisten neljän vuoden aikana sosiaali- ja terveydenhuollon lääkekatto, matkakatto ja asiakasmaksukatot ovat nousseet lähes 470 eurolla. Samaan aikaan moni välttämätön meno jää kokonaan maksukattojen ulkopuolelle. Keinoiho, haavasidokset, jotkut voiteet ja monet itsehoitolääkkeet maksetaan itse, vaikka ne ovat osa jokapäiväistä hoitoa.
Kyse ei ole ylellisyydestä vaan hoidosta, jota ilman arki ei yksinkertaisesti toimi.
Vuoden 2023 järjestökyselyssä 15 prosenttia pitkäaikaissairaista kertoi jättäneensä lääkärin suosittelemia lääkkeitä hankkimatta hinnan vuoksi. Myös hyvinvointialueiden välillä on eroja siinä, mitä hoitotarvikkeita saa ja millä perusteilla.
Lähes puolet pitkäaikaissairaista, 47 prosenttia, kokee sairastamisen kustannukset vähintään melko suurena rasitteena. Jäseniltä kuulen myös, että kaikki tarpeelliset lääkkeet eivät ole Kela-korvattavia ja hoitoon pääsy voi viivästyä.
Liian moni joutuu laskemaan, riittävätkö rahat lääkkeisiin vai johonkin muuhun välttämättömään. Se on valinta, jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään sairautensa vuoksi.
Suomessa ei saa olla niin, että sairastaminen tekee ihmisestä köyhemmän kuin sairaus itse. Siksi olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille.
Toivon, että pitkäaikaissairaiden kasvavaan taloudelliseen taakkaan kiinnitetään huomiota mahdollisimman pian ja että epäoikeudenmukaiset rakenteet korjataan.
Anette Karlsson on Psoriasisliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja (sd).
Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 2/2026.
Viimeisten neljän vuoden aikana sosiaali- ja terveydenhuollon lääkekatto, matkakatto ja asiakasmaksukatot ovat nousseet lähes 470 eurolla. Samaan aikaan moni välttämätön meno jää kokonaan maksukattojen ulkopuolelle. Keinoiho, haavasidokset, jotkut voiteet ja monet itsehoitolääkkeet maksetaan itse, vaikka ne ovat osa jokapäiväistä hoitoa.
Kyse ei ole ylellisyydestä vaan hoidosta, jota ilman arki ei yksinkertaisesti toimi.
Vuoden 2023 järjestökyselyssä 15 prosenttia pitkäaikaissairaista kertoi jättäneensä lääkärin suosittelemia lääkkeitä hankkimatta hinnan vuoksi. Myös hyvinvointialueiden välillä on eroja siinä, mitä hoitotarvikkeita saa ja millä perusteilla.
Lähes puolet pitkäaikaissairaista, 47 prosenttia, kokee sairastamisen kustannukset vähintään melko suurena rasitteena. Jäseniltä kuulen myös, että kaikki tarpeelliset lääkkeet eivät ole Kela-korvattavia ja hoitoon pääsy voi viivästyä.
Liian moni joutuu laskemaan, riittävätkö rahat lääkkeisiin vai johonkin muuhun välttämättömään. Se on valinta, jota kenenkään ei pitäisi joutua tekemään sairautensa vuoksi.
Suomessa ei saa olla niin, että sairastaminen tekee ihmisestä köyhemmän kuin sairaus itse. Siksi olen tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen ministerille.
Toivon, että pitkäaikaissairaiden kasvavaan taloudelliseen taakkaan kiinnitetään huomiota mahdollisimman pian ja että epäoikeudenmukaiset rakenteet korjataan.
Anette Karlsson on Psoriasisliiton puheenjohtaja ja kansanedustaja (sd).
Teksti on julkaistu Ihon aika -lehdessä 2/2026.
