Oikeus hyvään vanhuuteen

Ikääntyminen on iloinen asia. Se tarkoittaa enemmän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Lapsenlapset saavat mahdollisuuden tutustua isovanhempiinsa, ja jopa isoisovanhempiin. Sellaista mahdollisuutta ei minun vanhemmillani, isovanhemmista puhumattakaan ollut. Iloitsen siitä, että lapsellani ja minulla on. Lähipiiriini kuuluu paljon aktiivisia ikääntyneitä. Osan kohdalla on vaikea uskoa kyseessä olevan yli 80-vuotias, sillä välillä minusta tuntuu, että heillä on enemmän intoa ja tarmoa kun minulla. Monet ikäihmiset pysyvätkin aktiivisina, jolloin heidän kokonaisvaltainen hyvinvointinsa pysyy parempana. Kaupunkisuunnittelun ja palvelutarjonnan tuleekin ensisijaisesti lähteä siitä, että jo olemassa olevaa hyvää vahvistetaan ja tuetaan.

Valitettavasti korona vei yhteiskuntaa väärään suuntaan. Hyvinvoinnin heikkeneminen lisääntyi voimakkaasti. Ihmiset eivät uskaltaneet hakeutua lääkäriin ja arkinen aktiivisuus väheni eristäytymisen takia. Tapahtunut muistuttaa paljon makuuttamisilmiötä, jossa ikäihminen kuihtuu pois sängyssä maatessa. Sellaista ikääntymistä en yhteiskuntaamme halua. Siksi on tärkeää, että ennaltaehkäisevien palveluiden ohella lyhennämme hoitojonoja ja parannamme vanhustenhoitoa.

Suomalainen vanhustenhoito on kriisissä. Kotihoidon varassa on tällä hetkellä yksin asuvia hyvin huonokuntoisia, myös muistisairaita vanhuksia. Itä-Uudellamaalla yli 12 prosenttia yli 75-vuotiaista kokee, että heillä on vähintään suuria vaikeuksia itsestään huolehtimisessa. Viime vuonna tein aloitteen muistikylän perustamisesta Itä-Uudellemaalle. Valitettavasti asia ei ole edennyt. Muistiystävällisessä Suomessa muistisairaat ihmiset ja heidän läheisensä voivat elää arvokasta elämää, eikä heitä jätetä ilman tukea.

Viime aikoina on puhuttu paljon hoivakotien hoitajapulasta. Tilanne on huolestuttava myös muutamassa alueemme kohteessa. Nämä tilanteet tulee korjata, mutta samalla tulee kiinnittää huomiota kotihoidon tilanteeseen. Kansallinen hoitajamitoitus puuttuu kotihoidosta, ja asiakaskäyntimäärät voivat hipoa taivasta. Ei ole arvokasta työtä tekevien kotihoitajien, eikä ikääntyneiden etu, että asiakaskäynnit ovat enemmänkin ovenraosta kurkistuksia kuin aitoa kohtaamis- ja hoitotyötä. Tässä meillä on vielä paljon parantamisen varaa. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään. Meidän nuorempien on varmistettava, että tämä toteutuu myös ikääntyvien osalta. Toivotan kaikille ikääntyneille hyvää vanhustenviikkoa ja toivottavasti moni teistä pääsee tänään käymään Porvoon Kevätkummun Kanteletaloon Varaudu vanhuuteen -messuille.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 8.10.2022 Uusimaassa



Kommentit