Siirry pääsisältöön

Vaatekorvaus varhaiskasvattajille

Lapsemme viettävät suuren osan päivästään päiväkodissa. Meillä kotona lapsi usein kysyy nimellä, onko tuttu varhaiskasvattaja tänäänkin töissä. Lapselleni varhaiskasvattajat ovat turvallisia aikuisia. Päiväkoti on paikka, missä lapsi oppii uutta ja saa viettää aikaa ikätovereiden kanssa. Minulle päiväkoti mahdollistaa työssäkäynnin ja varhaiskasvattajat ovat tärkeä tuki ja tiedonlähde meidän perheelle. Ilman heitä monen arki olisi erilaista, työelämästä puhumattakaan. Varhaiskasvatuksen merkitystä suomalaisille, erityisesti naisille, ja Suomen yhteiskunnalle ei liene tarve selittää. Alalla on kuitenkin paljon epäkohtia ja niitä pitäisi ratkaista. Nyt Porvoossa ollaan tilanteessa, että suurimmassa osassa päiväkodeista (ellei jopa kaikissa) ei ole riittävästi päteviä lastentarhanopettajia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö meillä olisi erittäin osaavia ja hyviä ihmisiä töissä, vaan se tarkoittaa sitä, että monelta puuttuu pätevyyden antava korkeakoulutus.

Varhaiskasvatuksen kriisi ei ole kaikkien huulilla, sillä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen perusongelma (liian pieni palkka ja liian vähän ammattilaisia töissä) on tällä hetkellä vahvasti esillä hoitajien tilanteen myötä. Porvoossa, ja toivottavasti myös muissa Itä-Uudenmaan kunnissa, on ryhdyttävä toimiin varhaiskasvattajien tilanteen parantamiseksi. Yksi keino on työvaate- ja kenkäkorvauksen maksaminen varhaiskasvattajille. Teollisuuden miesvaltaisilla aloilla työvaatteet ovat itsestäänselvyys, naisvaltaisella varhaiskasvatuksen alalla näin ei ole.

Vaatekaappi meni uusiksi – näin moni varhaiskasvatuksessa työskentelevä voi kuvata muutosta, joka päiväkotiin siirtyminen toisesta työstä tai elämäntilanteesta tuo mukanaan. Muistan myös itse, miten vaikeaa oli nuorena opiskelijana kerätä kasaan tarvittavat rahat kunnollisten ulkovaatteiden ostamiseen. Huonommilla vaatteilla ei päiväkodin pihalla tarennut seistä. Tein 100 euron vaate- ja kenkäkorvauksesta aloitteen kaupungin vastattavaksi jo joulukuussa 2021, mutta vastausta aloitteeseen ei ole vielä kuulunut. Nyt Helsingissä keskustellaan myös vaatekorvauksesta, sillä kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsenet näkevät työvaatteet yhtenä keinona puuttua Helsingin päiväkoteja piinaavaan työvoimapulaan. Lautakunta kehottaa kaupunginhallitusta tarkastelemaan asiaa osana talousarvioneuvotteluja. Keskipohjalaisen Lestijärven kunnan varhaiskasvatuksen henkilöstö saa vuodessa 80 euroa vaaterahaa kompensoimaan omien vaatteiden kulumista. Vaaterahan maksaminen ei siis ole uusi asia Suomessa. Mielestäni Porvoossa tulee pikimmiten palata asian äärelle ja selvittää, miten vaaterahan antaminen varhaiskasvattajille voidaan mahdollistaa jo vuonna 2023.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu X.9.2022 Itäväylässä.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...