Siirry pääsisältöön

Sosiaalinen velka on maksettava

Olemme nyt painineet maailmanlaajuisen koronapandemian kanssa kaksi vuotta. Alkutalvesta toivoimme, että valoisammat ajat ovat tulossa. Helmikuun lopulla ymmärsimme, ettei maailma ollut menossa parempaan. Venäjän tuomittavat sotatoimet Ukrainassa ovat järkyttäneet kaikkia. Olemme nähneet, miten suurta hyvyyttä ihmisissä on. Halu auttaa on näiden vaikeiden aikojen aikana ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen siitä iloinen.

Tänään 15.3. vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää. Valmistuin jouluna valtiotieteiden kandidaatiksi pääaineena sosiaalityö. Nyt gradun kirjoittaminen on täydessä vauhdissa ja tavoitteenani on valmistua jouluun mennessä maisteriksi sosiaalityöntekijäpätevyydellä. Tässä ajassa sosiaalialan ammattilaisille on suuri tarve. Sosiaalityössä yksilö- ja perhekohtaisia kriisejä kohdataan päivittäin, mutta globaalien kriisienkin vaikutukset ulottuvat aina myös sosiaalityöhön eri yhteisöjen näkökulmasta.

Sodan kauhut lisäävät ahdistusta ja turvattomuuden tunnetta. Pandemia on omalta osaltaan vaikuttanut suomalaisiin – yksinäisyys ja masennus ovat lisääntyneet. Mediassa on puhuttu paljon hoitovelasta ja maan hallitus onkin osoittanut 400 miljoonaa euroa hoito- ja hoivavelan purkamiseen. Samaan aikaan vähemmälle huomiolle on jäänyt sosiaalinen velka, joka näkyy sosiaalityöntekijöiden arjessa päivittäin. Kriisien jäljet ovat pitkät, ja jälkihoito jatkuu sosiaalityössä vuosien ajan.

Koronakriisin jälkihoito kasvattaa julkisia menoja lähivuosina tuntuvasti. Menojen kasvu johtaa todennäköisesti keskusteluun säästöpaineista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yhteiskunnan kannalta on edullisempaa ja yksilön kannalta parempi, jos pandemian aiheuttama hyvinvointivaje kurotaan umpeen mahdollisimman pian. Ongelmat miltei aina pahenevat pitkittyessään. Sosiaalinen velka on maksettava ja se onnistuu parhaiten sosiaalityöhön ja järjestöjen toimintaedellytyksiin panostamalla sekä luomalla ihmisille sellaisia itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, jotka he menettivät pandemian vuoksi. Hyvää sosiaalityön päivää kaikille alan ammattilaisille ja asiakkaille!

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 15.3.2022 Loviisan Sanomissa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...