Siirry pääsisältöön

Vi måste ta ansvar för vår gemensamma egendom

Då jag läste nyheten om att Borgå stad blev tvungen att stänga en lekpark på grund av ofog (ÖN 9.6), blev jag arg och ledsen. Diskussionen från hösten 2019 kom i tankarna. Då lämnade jag in en motion, tillsammans med 25 andra fullmäktigeledamöter, om att Borgå måste utreda kostnaderna för ofog, göra de åtgärder som krävs för att få stopp på det och också satsa på förebyggande arbete.

På hösten fick jag nämligen höra att ungdomar hade klättrat upp på taket av en skola, öppnat takluckan, vilken sedan blivit öppen. Några dagar senare fick vi regnväder och vattnet hade kommit in och personalen blev tvungen att lägga ämbar på golvet, för att samla vattnet som rann in. Några veckor senare hörde jag om ungdomar som hade klättrat upp på Gammelbacka köpcentrets tak. Därtill hade glasflaskor kastats sönder utanför köpcentret, i närheten av lågstadieskolan. Under skolbesök jag gjorde ifjol fick jag höra om hur skolgårdar hade vandaliserats, ett skolfönster hade söndrats och barnens planteringar hade förstörts.

En skrivelse på social media väckte en livlig diskussion då och också nu. Det framkom att mopedister åker om nätterna på skolgårdarna, vilket har orsakat oro i närheten. I diskussionen lyfte flera fram att övervakningskameror skulle vara på sin plats på skolgårdarna. När jag tänker på att en skolgård kostar flera hundratusentals euro, om inte till och med en miljon, så funderar man hur dyrt det blivit för alla borgåbor att betala de skador som måste fixas efter vandalerna varit på besök. I dessa tider, då man diskuterar om olika sparåtgärder, känner jag att detta problem måste lösas. Vi måste se till att det finns platser där unga kan vistas. Därför kommer jag att fortsätta jobba för att få bl.a. en mopedraka åt ungdomen i Borgå. Därtill ska vi ta unga med i planeringen av gemensamma områden, såsom skolgårdar och parker. I detta skede skulle jag inte heller utesluta övervakningskameror från verktygsbacken. Tillsammans måste vi bygga en bättre hemstad för oss alla - och det innebär att vi alla bär vårt ansvar och tar hand om omgivningen och vår gemensamma egendom.

Anette Karlsson

Texten är publicerad 12.6.2020 i Östnyland.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...