Siirry pääsisältöön

Kiviä itäisen alueen koulujen kesäniityillä?

Pitkän ja raskaan etäkoulujakson jälkeen oppilaat ovat siirtyneet kesälaitumille. Aurinkoisessa kesäsäässä aika menee kuin siivillä, varsinkin kun monet aikuiset, erityisesti kunnan työntekijät, ovat silloin myös lomilla. Paluu arkeen tulee elokuussa rysäyksellä ja aikaa saada kaikki järjestykseen ennen lasten paluuta koululuokkiin ei ole paljoa. Ammattitaitoiset opettajat saavat rattaat kuitenkin nopeasti pyörimään ja oppilaat voivat keskittyä kavereiden kohtaamiseen ja uuden oppimiseen.

Tunnelma on toisenlainen kouluissa, joiden tulevaisuus on epävarma. Erityisesti silloin, kun opettajat siirtyvät kesän viettoon epätietoisuudessa. Ongelmat koulurakennuksissa tuovat monelle epätietoisuuden tunteen, mikä myös lisää huolta tulevasta. Tänä kesänä olemme taas sellaisen tilanteen äärellä itäisellä alueella. Itäisen alueen perheet ja opettajat ovat olleet huolissaan pitkään, mutta tammikuussa tehty valtuustopäätös saattoi luoda uskoa paremmasta. Pian, virkamiesten valmisteleman Kestävän talouden -ohjelman ansiosta, koulujen lakkautus oli taas ihmisten mielissä. Päättäjät eivät kuitenkaan lähteneet sille tielle, vaan yksimielisesti todettiin, että tammikuun päätöstä - molempien koulujen korjaaminen ja tarvittavien väistötilojen hankkiminen - ei muuteta. Pian tämän jälkeen saimme kuulla, että koulurakennusten ongelmat ovat laajemmat kuin aiemmin oli puhetta. Osa meistä päättäjistä epäilikin jo tammikuussa tilanteen olevan tämä, siksi yritimme parhaamme mukaan saada ratkaisuksi kaksikielistä sivistyskeskusta. Emme kuitenkaan onnistuneet.

Vain muutama vuosi sitten tapahtui kummallisuus Ilolan päiväkodin suhteen. Rakennus ei ollut enää turvallinen lapsille ja varhaiskasvattajille, joten toiminnot siirtyivät nopealla aikataululla toisiin toimipisteisiin. Poliittisten toimijoiden päätöstä päiväkodin tulevaisuudesta ei koskaan tehty. Päiväkoti vain hävisi kartalta ja herätti paljon ihmetystä. Silloin päätimme, ettei niin saa tapahtua uudestaan. Asiat pitää valmistella kunnolla ja päättäjillä tulee olla viimeinen sana siitä, missä päiväkoteja ja kouluja sijaitsee. Nyt olemme huolissamme, että sama kohtalo on edessä Ilolan koululla ja Sannäs skolanilla. Juuri ennen kesää saimme tiedon, että koulurakennukset ovat sellaisessa kunnossa, ettei siellä välttämättä terveysviranomaisten mielestä voida syksyllä toimia. Mitään tarkempia suunnitelmia tai päätöksiä aiheen tiimoilta ei ole lähiaikoina näköpiirissä.

Virkamiesjohto on toistuvasti tuonut esille, että alueen molemmat koulut tulisi lakkauttaa. Toivomme, ettei rakennusten huono kunto ole keino tehdä lakkautus nopeasti ja vaivattomasti syksyllä terveysviranomaisten käskystä. Nyt on saatava selvitykset valmiiksi korjaus- ja väistötilaratkaisujen pikaiseksi löytymiseksi. Lisäksi peräänkuulutamme innovatiivista ajattelua. Esimerkiksi Sannaisten kartanon hyödyntäminen molempien kieliryhmien väistötilana tulee selvittää mahdollisimman pian.

Anette Karlsson,
kaupunginhallituksen jäsen (sd.)

Elin Blomqvist-Valtonen
kaupunginhallituksen jäsen (rkp)

Catharina von Schoultz
sivistyslautakunnan puheenjohtaja (rkp)

Markus Hammarström
sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)


Kirjoitus on julkaistu 28.6.2020 Uusimaassa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...