Pimeänä marraskuun yönä 2015 kokoomus ja keskusta tekivät lehmänkaupan. Toinen sai 18 maakuntaa ja toinen markkinamallin, eli ns. valinnanvapauden. Parlamentaarinen valmistelu ja sosiaali- ja terveysuudistuksen alkuperäiset tavoitteet (palveluiden saatavuuden parantaminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen ja terveyserojen kaventaminen) heitettiin romukoppaan. Ihmisten tarpeet ja perustuslailliset oikeudet jäivät terveysbisneksen voitontavoittelun ja valtapelin jalkoihin.
Mammuttiuudistus eteni kuin höyryjuna, kunnes sen perustuslaillisuutta ryhdyttiin tarkastelemaan. Sote-seinä tuli vastaan kesäkuussa 2017, kun perustuslakivaliokunta esitti, että valinnanvapaus palautetaan valtioneuvoston valmisteltavaksi. Samoihin aikoihin hallituspuolue Perussuomalaiset hajosi. Siniset jäivät hallitukseen ja Perussuomalaiset siirtyivät oppositioon. Kaiken tämän keskellä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti pyytävänsä hallituksen eroa. Aiemmin hän oli vilauttanut eroa marraskuussa 2015. Toisella kerralla pääministeri pääsi eroaikeissaan niin pitkälle, että hän lensi yksityiskoneella presidenttiä tapaamaan, mutta päätyi polttamaan erokirjeen saunassa. Uusi hallitus jatkoi taivaltaan ja mammuttiuudistusta rakennettiin. Perustuslakivaliokunnan esitykset eivät saaneet riittävästi painoarvoa. Kiire oli kova. Maakuntavaaleja kaavailtiin jo syksylle 2018.
Pian selvisi, että maakuntavaaleja ei tule syksyllä, mutta ehkä keväällä 2019. Sote törmäsi helmikuun lopussa 2019 taas perustuslakiin. Epätoivoisesti ja epäasiallisesti hallitus, erityisesti keskusta, yritti viedä uudistusta eteenpäin, perustuslaista piittaamatta. Pian kaikille oli selvää, että tämä sote ei mene maaliin. Niinpä, viisi viikkoa ennen eduskuntavaaleja, pääministeri Sipilä päätti hajoittaa hallituksen. Ilmeisesti siksi, että Keskusta voisi vielä ennen vaaleja esitellä “oman” sote-mallinsa, ja yrittää pestä kätensä lehmänkaupoilta, jotka tehtiin 2015. Tasavallan presidentti myönsi tällä kertaa hallitukselle eron ja nyt Suomessa ei ole poliittista hallitusta. Se on vastuutonta. Onneksi 14. päivän huhtikuuta suomalaiset valitsevat uudet päättäjät eduskuntaan, jotka sitten muodostavat uuden hallituksen.
Näiden uusien päättäjien on kyettävä tarttumaan niihin ongelmiin, joita meillä on sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja sosiaaliturvassa. Vaikka maamme terveydenhuolto ja erityisesti sairaalat saavat toistuvasti hyvät arviot kansainvälisissä vertailuissa, on syytä muistaa, että on monia epäkohtia, jotka on syytä korjata. Suurimmat epäkohdat liittyvät perusterveydenhuoltoon ja siellä erityisesti lääkärille pääsyyn. Toinen samanlainen pullonkaula on hammaslääkärille pääsy. Suomi tarvitsee hoitotakuun, jonka mukaan kiireettömään hoitoon pääsee viikon kuluessa. Lisäksi perusterveydenhoitoa on vahvistettava palkkaamalla tuhat lääkäriä tai hoitajaa lisää. Tämän lisäyksen kustannukset ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, eli saman verran kuin Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisten hallitus on satsannut sote-uudistuksen valinnanvapauskokeiluihin. Politiikka on tahtoa ja arvoja. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä.
Anette Karlsson
Mammuttiuudistus eteni kuin höyryjuna, kunnes sen perustuslaillisuutta ryhdyttiin tarkastelemaan. Sote-seinä tuli vastaan kesäkuussa 2017, kun perustuslakivaliokunta esitti, että valinnanvapaus palautetaan valtioneuvoston valmisteltavaksi. Samoihin aikoihin hallituspuolue Perussuomalaiset hajosi. Siniset jäivät hallitukseen ja Perussuomalaiset siirtyivät oppositioon. Kaiken tämän keskellä pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti pyytävänsä hallituksen eroa. Aiemmin hän oli vilauttanut eroa marraskuussa 2015. Toisella kerralla pääministeri pääsi eroaikeissaan niin pitkälle, että hän lensi yksityiskoneella presidenttiä tapaamaan, mutta päätyi polttamaan erokirjeen saunassa. Uusi hallitus jatkoi taivaltaan ja mammuttiuudistusta rakennettiin. Perustuslakivaliokunnan esitykset eivät saaneet riittävästi painoarvoa. Kiire oli kova. Maakuntavaaleja kaavailtiin jo syksylle 2018.
Pian selvisi, että maakuntavaaleja ei tule syksyllä, mutta ehkä keväällä 2019. Sote törmäsi helmikuun lopussa 2019 taas perustuslakiin. Epätoivoisesti ja epäasiallisesti hallitus, erityisesti keskusta, yritti viedä uudistusta eteenpäin, perustuslaista piittaamatta. Pian kaikille oli selvää, että tämä sote ei mene maaliin. Niinpä, viisi viikkoa ennen eduskuntavaaleja, pääministeri Sipilä päätti hajoittaa hallituksen. Ilmeisesti siksi, että Keskusta voisi vielä ennen vaaleja esitellä “oman” sote-mallinsa, ja yrittää pestä kätensä lehmänkaupoilta, jotka tehtiin 2015. Tasavallan presidentti myönsi tällä kertaa hallitukselle eron ja nyt Suomessa ei ole poliittista hallitusta. Se on vastuutonta. Onneksi 14. päivän huhtikuuta suomalaiset valitsevat uudet päättäjät eduskuntaan, jotka sitten muodostavat uuden hallituksen.
Näiden uusien päättäjien on kyettävä tarttumaan niihin ongelmiin, joita meillä on sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja sosiaaliturvassa. Vaikka maamme terveydenhuolto ja erityisesti sairaalat saavat toistuvasti hyvät arviot kansainvälisissä vertailuissa, on syytä muistaa, että on monia epäkohtia, jotka on syytä korjata. Suurimmat epäkohdat liittyvät perusterveydenhuoltoon ja siellä erityisesti lääkärille pääsyyn. Toinen samanlainen pullonkaula on hammaslääkärille pääsy. Suomi tarvitsee hoitotakuun, jonka mukaan kiireettömään hoitoon pääsee viikon kuluessa. Lisäksi perusterveydenhoitoa on vahvistettava palkkaamalla tuhat lääkäriä tai hoitajaa lisää. Tämän lisäyksen kustannukset ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, eli saman verran kuin Keskustan, Kokoomuksen ja Sinisten hallitus on satsannut sote-uudistuksen valinnanvapauskokeiluihin. Politiikka on tahtoa ja arvoja. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä.
Anette Karlsson
