Siirry pääsisältöön

Koulupäätökset tähtäävät pitkään tulevaisuuteen

Porvoon valtuusto päätti keskiviikkona, että Tolkis skola rakennetaan 28.2.2018 tehdyn päätöksen mukaan ja koulun rakennuskustannusten osalta hyväksytään vajaan 300 000 euron lisäys. Kaupungin- ja toimitilajohdon pikaisesti valmistelema (24.5. päättäjien tietoon tullut) vaihtoehto tarjouksen hylkäämisestä herätti keskustelua, kun Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja Perussuomalaiset lähtivät esittämään ja kannattamaan kyseistä vaihtoehtoa. Meidän ryhmämme ja muutama muu edustaja pitivät kiinni jo kaupunginhallituksessa tehdystä päätöksestä, että lisäys hyväksytään, jotta monen vuoden odottelun jälkeen pääsisimme vihdoinkin asiassa eteenpäin.

Uusi ehdotus oli mielestämme puutteellinen ja tehty kiireellä – emme voineet varmistua siitä, että ilmoitetut kustannukset olisivat pitäneet tai että ehdotus olisi vastannut niitä laatukriteerejä, joita sivistyksen osalta haluamme. Uusi esitys oli valmisteltu ainoastaan toimitilajohdon toimesta ja se oli puhtaasti tekninen. Pedagoginen näkökulma ja vaikutusten arviointi siitä, miten ehdotus vaikuttaisi koulun toimintakulttuuriin ja oppimiseen puuttuivat täysin. Sivistystoimella ei ollut mahdollisuuksia osallistua valmisteluun.

Päättäjille ei annettu mitään takeita siitä, että tällä uudella ehdotuksella olisimme voineet säästää kustannuksia. On hyvä muistaa, että vuonna 2016 toimitilajohto arvioi, että Tolkis skolanin korjaustoimenpiteiden kustannukset olisivat 3,5 miljoonaa euroa. Kustannukset ovat sen jälkeen nousseet sivistystoimen suunnittelutyöstä riippumattomista syistä. Jotkut ovat väittäneet, että kouluun on suunniteltu lisää kalliita osia, mutta se ei pidä paikkaansa. Toimintoja on jopa karsittu ja sivistystoimen tekemän suunnittelun päätavoitteena on koko ajan ollut kustannustehokkuus, kuitenkin pedagogisesta laadusta tinkimättä.

Tolkis skolanin lapset ovat olleet väistötiloissa jo viisi vuotta. Se on pitkä aika, joka on maksanut kaupungille yli 350 000 euroa per vuosi. Vuonna 2013 kaupunginvaltuusto päätti, että viiden ruotsinkielisen koulun (Näse skola, Saxby skola, Gammelbacka skola, Tolkis skola, Strömborgska skolan) sijaan alueella olisi jatkossa vain kaksi koulua - yksi Tolkkisissa ja yksi Näsissä. Vuonna 2016 päätettiin, että suomenkielisille oppilaille rakennetaan uusi koulu, joka vastaa opetussuunnitelman tavoitteita. Silloin päätettiin myös, että entisen suomenkielisen koulun terve osa tehdään hyvin toimivaksi kouluksi Tolkis skolanille kouluverkkoselvityksen (2013) ja uuden opetussuunnitelman periaatteita noudattaen. On järkevää rakentaa uudet oppimisympäristöt vastaamaan opetussuunnitelman tavoitteita.

Ainoa vastuullinen päätös oli hyväksyä hankkeen eteneminen suunnitelmien mukaan. Olemme kuitenkin havainneet puutteita kaupungin suunnitteluprosesseissa. Se on tullut valitettavan hyvin esille tämän hankkeen kohdalla. Kaupunginhallitus on tämän takia edellisessä kokouksessaan vaatinut, että Porvooseen laaditaan käsikirja koulu- ja julkisrakennusten suunnittelemisen osalta. Käsikirja käsittää prosessikuvaukset, vastuualueet ja varustetason määritykset ja on otettava käyttöön viimeistään 1.10.2018.

Pelkät neliöt eivät saa päättää oppilaidemme tulevaisuudesta, tavoitteet on asetettava korkeammalle. Terveet koulut ja hyvät oppimisympäristöt ovat valttikortti Porvoolle!

Anette Karlsson

kaupunginhallituksen jäsen (sd.)

Elin Blomqvist-Valtonen

kaupunginhallituksen jäsen (r.)

Catharina von Schoultz

sivistyslautakunnan puheenjohtaja (r.)

Markus Hammarström

sivistyslautakunnan varapuheenjohtaja (sd.)

Porvoo

Kirjoitus on julkaistu 2.6.2018 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...