Digitalisaatio on tullut jäädäkseen, sitä ei voi kiistä. Verkkokaupat, sähköinen asiointi ja älylaitteet kuuluvat monen arkeen. Eikä se ole huono asia, kunhan muistamme, että läheskään kaikilla kansalaisilla ei ole mahdollisuutta käyttää tietotekniikkaa iän, toimintakyvyn rajoitteiden tai taloudellisten syiden takia. Digitalisaatio ei vielä pitkään aikaan pysty tavoittamaan kaikkia kansalaisia ja siksi yhteiskunnan on pidettävä huolta, että myös ne henkilöt, joilla ei ole tietokonetta, älypuhelinta tai internet-yhteyttä saavat yhdenvertaisia palveluita. Tilastokeskuksen mukaan 65 prosenttia 74-89-vuotiaista ja 65-74-vuotiaista kansalaisista 25 prosenttia ei ole koskaan käyttänyt internetiä.
Kasvotusten annettavia palveluita karsitaan vauhdilla. Esimerkiksi pankkipalveluiden siirtyminen verkkoon on heikentänyt monen ihmisen mahdollisuuksia hoitaa asioitaan, kasvaneista kustannuksista puhumattakaan. Oma isoäitini täytti vastikää 85 vuotta. Hän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta älypuhelimesta puhumattakaan. Vielä vähän aikaa sitten hänellä oli käytössä pelkkä lankapuhelin. Nyt se on vaihdettu helppokäyttöiseen kännykkään. Hän joutuu menemään pankkiin laskujensa kanssa, ja jokaisesta maksetusta laskusta veloitetaan monta euroa lisämaksua. Se tuntuu kohtuuttomalta. Palvelumaksut ja haasteet laskujen hoitamisessa voi pahimmassa tapauksessa johtaa ulosottokierteeseen.
Täysin digitaalisiin palveluihin siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti. Yhteiskuntaamme on nopean digitalisaation johdosta syntynyt uusi osattomien ihmisten ryhmä, eli digisyrjäytyneet. Tarvitaan riittävän pitkä siirtymäaika, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki pysyvät yhteiskunnan muutoksessa mukana. Porvoossa digitalisaation tuomaan muutokseen on vastattu järjestämällä koulutusta ja vertaistukea. Lisäksi Omenamäessä on vapaasti käytettävissä oleva tietokone. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kaupungin tulisi tarjota nykyistä enemmän digiapua sitä tarvitseville, esimerkiksi perustamalla arkisin toimivia palvelupiste, jonne henkilö voi tulla saadakseen turvallista ja luotettavaa apua verkkopankin ja laskujen maksamisen kanssa.
Anette Karlsson
Kasvotusten annettavia palveluita karsitaan vauhdilla. Esimerkiksi pankkipalveluiden siirtyminen verkkoon on heikentänyt monen ihmisen mahdollisuuksia hoitaa asioitaan, kasvaneista kustannuksista puhumattakaan. Oma isoäitini täytti vastikää 85 vuotta. Hän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta älypuhelimesta puhumattakaan. Vielä vähän aikaa sitten hänellä oli käytössä pelkkä lankapuhelin. Nyt se on vaihdettu helppokäyttöiseen kännykkään. Hän joutuu menemään pankkiin laskujensa kanssa, ja jokaisesta maksetusta laskusta veloitetaan monta euroa lisämaksua. Se tuntuu kohtuuttomalta. Palvelumaksut ja haasteet laskujen hoitamisessa voi pahimmassa tapauksessa johtaa ulosottokierteeseen.
Täysin digitaalisiin palveluihin siirtyminen on tapahtunut liian nopeasti. Yhteiskuntaamme on nopean digitalisaation johdosta syntynyt uusi osattomien ihmisten ryhmä, eli digisyrjäytyneet. Tarvitaan riittävän pitkä siirtymäaika, jotta voidaan varmistua siitä, että kaikki pysyvät yhteiskunnan muutoksessa mukana. Porvoossa digitalisaation tuomaan muutokseen on vastattu järjestämällä koulutusta ja vertaistukea. Lisäksi Omenamäessä on vapaasti käytettävissä oleva tietokone. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kaupungin tulisi tarjota nykyistä enemmän digiapua sitä tarvitseville, esimerkiksi perustamalla arkisin toimivia palvelupiste, jonne henkilö voi tulla saadakseen turvallista ja luotettavaa apua verkkopankin ja laskujen maksamisen kanssa.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 17.6.2018 Uusimaassa.
