Siirry pääsisältöön

Palveluita tarvitaan myös pienemmissä kunnissa

Pari vuotta sitten kolme herraa löivät kättä päälle, että nyt rakennetaan maakunta-terveysbisnes-uudistus. Se törmäsi viime juhannuksena perustuslakiin, jonka jälkeen sitä viilattiin vähän ja laitettiin lausuntokierrokselle. Loviisan, Lapinjärven ja Porvoon lausunnot olivat kriittisiä, kuten myös miltei kaikkien muiden. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri totesi lausunnossaan, että lakiesityksestä voisi seurata, että Uudenmaan maakunta olisi pakotettu lopettamaan toiminnan Hyvinkään, Lohjan, Raaseporin ja Porvoon sairaaloissa, koska niissä loppuisi päivystystoiminta kokonaan. Porvoon sairaalan päivystys palvelee tällä hetkellä noin 15 000 asukasta vuodessa. Alueen kaikkien asukkaiden terveys, ja jopa henki, on vaarassa, jos sairaala menetetään. Porvoon sairaalaa on puolustettava!

Ylen tekemässä selvityksessä Uudenmaan kunnanjohtajat arvioivat, että suuret kunnat ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat niin sanotusti “voittajia”. Asukasrikkaille sekä hyväosaisten ja maksukykyisten suosimille alueille syntyy todennäköisesti nykyistä enemmän tarjontaa, koska voittoa tavoittelevat yritykset tulevat mielellään sinne tekemään bisnestä. Haja-asutusalueilla tilanne on toinen. Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikkä totesi viime viikolla Ylen haastattelussa, että uhkana on, että Lapinjärvi menettää terveyskeskuksensa.

Meneekö Sipilän mammutti-maakunta ja Orpon terveysbisnes-malli eduskunnassa läpi juhannukseen mennessä, se on yhä mysteeri. Jos menee, tulee maakuntavaalit lokakuussa. Maakuntavaltuustoon valitaan 99 henkilöä päättämään muun muassa sote-palveluista. Joidenkin arvioiden mukaan suurin osa valittavista tulevat pääkaupunkiseudulta, koska siellä on eniten äänestäjiä. Eikä meidän itäuusmaalaisten tule hetkeäkään uskoa, kun kovat säästöpaineet ovat niskassa, että helsinkiläisten mielestä on hienoa, että meillä on oma sairaala ja pieniä terveyskeskuksia. Palveluita tarvitaan myös pienemmissä kunnissa. Itä-Uudeltamaalta on saatava mahdolliseen maakuntavaltuustoon aktiivisia alueen puolustajia, joilla on uudessa maakuntavaltuustossa iso puolueryhmä, jotta meidän alueen edunvalvonta olisi mahdollisimman vaikuttavaa.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 23.3.2018 Loviisan Sanomissa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...