”Pue päälle, mene vessaan, odota hetki” – joskus nämä ovat ainoat sanat, jotka varhaiskasvatuksessa työskentelevä aikuinen ehtii päivän aikana sanoa lapselle. Tämä tekee minut surulliseksi, mutta myös vihaiseksi. Laadukas varhaiskasvatus on muuttunut lasten säilömiseksi, arki on jatkuvaa selviytymistä. Maan hallituksen toimesta mahdollisuudet laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen on kavennettu samaan aikaan kun toiminnan pedagogisia vaatimuksia ja henkilöstön osaamisen vaatimuksia on lisätty.
”Kaksi lasta yhdellä paikalla” - näin varhaiskasvatusjohtajat kuvailevat tilannetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen jälkeen. Valtioneuvoston selvityksen (2017) mukaan suomalaisissa päiväkodeissa on tänään enemmän osa-aikaisia lapsia, enemmän lapsia per hoitaja sekä isot ja moninaiset lapsiryhmät. Parinkymmenen lapsen ryhmässä saattaa olla yhtäaikaisesti alle 3-vuotiatia, 3-5-vuotiata, eskarilaisia ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Levottomuus on lisääntynyt ja melutaso noussut. Selvityksessä ilmeni myös, että yhdessä tilassa toimiva lapsiryhmä jaetaan järjestelmään kahdeksi ryhmäksi, jotta tilasto näyttäisi paremmalta. Käytännössä tilanne on aivan toinen – ryhmät ovat välillä hallitsemattoman suuret.
Lapsiasiavaltuutetun juuri julkaistusta kertomuksesta ilmenee, että Suomessa on vakavia ongelmia lasten ja perheiden hyvinvoinnissa. Lapsiasiavaltuutetun mukaan Suomesta on tullut sattumanvarainen – lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Monet kunnat rajoittivat lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ja osa kunnista suurensi hoitajakohtaista lapsimäärää. Onneksi kaikki kunnat eivät lähteneet samalle tielle. Sipilän hallitus tavoitteli lasten oikeuksia heikentävillä päätöksillä taloudellisia säästöjä. Varhaiskasvatusjohtajien arvioiden mukaan säästöjä ei kuitenkaan synny. Sen sijaan byrokratia on lisääntynyt muun muassa siksi, että vanhemmat joutuvat anomaan lapselleen laajennettua varhaiskasvatusoikeutta. Yleisimmät perustelut laajennetulle varhaiskasvatusoikeudelle ovat lastensuojelulliset tai lapsen kehitykseen liittyvät syyt. Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa lapset erotellaan ja lokeroidaan perhetaustan perusteella?
Sipilän, Orpon ja Sinisten (ja aiemmin Perussuomalaisten) hallituksen poukkoileva lapsipolitiikka on ollut todella vahingollista. Suomi tarvitsee pikaisen korjausliikkeen. Seuraavan hallituksen tulee palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, alentaa hoitajamitoitusta ja panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kansallinen lapsistrategia on laadittava, jotta politiikka olisi jatkossa johdonmukaista ja lapsilähtöistä.
Anette Karlsson
”Kaksi lasta yhdellä paikalla” - näin varhaiskasvatusjohtajat kuvailevat tilannetta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen jälkeen. Valtioneuvoston selvityksen (2017) mukaan suomalaisissa päiväkodeissa on tänään enemmän osa-aikaisia lapsia, enemmän lapsia per hoitaja sekä isot ja moninaiset lapsiryhmät. Parinkymmenen lapsen ryhmässä saattaa olla yhtäaikaisesti alle 3-vuotiatia, 3-5-vuotiata, eskarilaisia ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Levottomuus on lisääntynyt ja melutaso noussut. Selvityksessä ilmeni myös, että yhdessä tilassa toimiva lapsiryhmä jaetaan järjestelmään kahdeksi ryhmäksi, jotta tilasto näyttäisi paremmalta. Käytännössä tilanne on aivan toinen – ryhmät ovat välillä hallitsemattoman suuret.
Lapsiasiavaltuutetun juuri julkaistusta kertomuksesta ilmenee, että Suomessa on vakavia ongelmia lasten ja perheiden hyvinvoinnissa. Lapsiasiavaltuutetun mukaan Suomesta on tullut sattumanvarainen – lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Monet kunnat rajoittivat lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ja osa kunnista suurensi hoitajakohtaista lapsimäärää. Onneksi kaikki kunnat eivät lähteneet samalle tielle. Sipilän hallitus tavoitteli lasten oikeuksia heikentävillä päätöksillä taloudellisia säästöjä. Varhaiskasvatusjohtajien arvioiden mukaan säästöjä ei kuitenkaan synny. Sen sijaan byrokratia on lisääntynyt muun muassa siksi, että vanhemmat joutuvat anomaan lapselleen laajennettua varhaiskasvatusoikeutta. Yleisimmät perustelut laajennetulle varhaiskasvatusoikeudelle ovat lastensuojelulliset tai lapsen kehitykseen liittyvät syyt. Haluammeko todella yhteiskunnan, jossa lapset erotellaan ja lokeroidaan perhetaustan perusteella?
Sipilän, Orpon ja Sinisten (ja aiemmin Perussuomalaisten) hallituksen poukkoileva lapsipolitiikka on ollut todella vahingollista. Suomi tarvitsee pikaisen korjausliikkeen. Seuraavan hallituksen tulee palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, alentaa hoitajamitoitusta ja panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kansallinen lapsistrategia on laadittava, jotta politiikka olisi jatkossa johdonmukaista ja lapsilähtöistä.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 1.3.2018 Demokraatissa.
