Siirry pääsisältöön

Jyrkkä ei tienkäyttömaksuille

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) esitteli maanantaina 18.4. hallituksen suunnitelmat suomalaisen liikenneverkon muutoksista. Tarkoituksena olisi tulevaisuudessa yhtiöittää maantiet, rataverkko ja vesitiet. Jatkossa tieverkoston korjaukset sekä uudet hankkeet rahoitettaisiin tien käyttäjiltä kerättävillä maksuilla. Vastapainoksi bensa-, auto- tai käyttöveroa saatetaan alentaa. Samaa luvattiin palkansaajille, joiden palkkoja alennetaan. Se lupaus näyttää olevan pelkkää sanahelinää.
Suomen kansallisomaisuutta yhtiöitetään tiuhaan tahtiin, ensin meni arvokas luonto ja nyt liikenneverkosto. Kyseessä on ideologinen hyvinvointivaltion murentaminen, jossa kansallisomaisuuden käytön ja kehittämisen vastuu siirretään yksittäisten kansalaisten vastuulle. Samaan aikaan naapurimaamme Ruotsi on sitoutunut oman liikenneverkostonsa kehittämiseen 60 miljardilla eurolla vuoteen 2024 mennessä.
Ennen vaaleja Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus ei puhunut sanallakaan kansallisomaisuuden yhtiöittämisestä tai tienkäyttäjille suunnatuista tienkäyttömaksuista. Hallitus väittää tavoittelevansa korkeampaa työllisyysastetta, mutta toimivat sen eteen, että mahdollisimman moni arvokasta työtä tekevä pienyrittäjä joutuu laittamaan lapun luukulle. Tienkäyttömaksut vaikuttavat väistämättä negatiivisesti pieniin liikenneyrittäjiin sekä maaseudulla asuviin kansalaisiin.
Tuhannet itä-uusmaalaiset käyvät töissä pääkaupunkiseudulla, kuinka paljon kalliimmaksi heidän työmatkastaan tulee hallituksen suunnitelmien toteutuessa? Lisäksi HSL suunnittelee ruuhkamaksujen käyttöönottoa pääkaupunkiseudulla. Näin itä-uusimaalaisille olisi tarjolla tuplamaksut. Itä-Uudellemaalle tulevaa junaa tai metroa ei ole näköpiirissä. Alueen asukkaat joutuvat hallituksen järjettömien suunnitelmien maksumiehiksi.
Anette Karlsson
Pääkaupunkiseudulla työssäkäyvä Porvoolainen
Ove Blomqvist
Autonkuljettaja pienessä kuljetusyrityksessä
Teksti julkaistu 23.4.2016 Uusimaassa.
Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...
Lue lisää »