Siirry pääsisältöön

Sirpaleinen työelämä vaatii tiiviin turvaverkon

Työelämä on muuttunut. Yhden työnantajan palveluksessa koko työuransa työskennellyt henkilö on nykyään harvinaisuus. Minun sukupolveni, 1980-luvulla syntyneet, emme tule olemaan saman työnantajan palveluksessa eläkeikään asti. Äitini sukupolvesta noin puolet ovat voineet työskennellä koulun penkiltä eläkeikään saakka saman työnantajan palveluksessa. Äitini on työskennellyt useassa eri työpaikassa, kun isä on työskennellyt samalla työpaikalla yli 30 vuotta.
Minä olen työskennellyt liikennemyymälätyöntekijänä, osa-aikaisena asiantuntijana sekä sairauslomasijaisena päiväkodissa. Tämä lisäksi olen kokenut työttömyysjaksoja sekä osallistunut työvoimatoimiston vaatimaan työharjoitteluun. Nuoresta iästä huolimatta olen alanvaihtaja, siirryin media-alalta sosiaalialalle. Nuoren sukupolven työelämä on sirpaleinen, monipuolinen ja joustava. Sosiaaliturvan ja yhteiskunnan turvaverkon on vastattava uuden sukupolven tarpeisiin.
Nopeasti muuttuvat työmarkkinat aiheuttavat palkansaajille ei-toivottuja työttömyysjaksoja, sekä tarpeen kouluttautua joustavasti uudelleen. Nykyään 65 prosenttia työvoimasta työskentelee palvelualoilla ja uudet työpaikat syntyvät pääsääntöisesti pk-yrityksiin. Tehtaita suljetaan ja satoja ihmisiä irtisanotaan – Suomi on myllerryksessä. Töitä ei ole. Sadattuhannet ihmiset ovat työnhakijoina ja työttömien määrä kasvaa kymmenillä tuhansilla vuosittain.
Työtön saa hyvällä tuurilla nopeasti uuden työpaikan, opiskelupaikan tai mahdollisuuden perustaa oma yritys. Osa joutuu muuttamaan työn perässä toiselle paikkakunnalle. Myös minä olen muuttanut työn perässä toiselle paikkakunnalle. Nuorelle vuokralla asuvalle paikkakunnan vaihto on helpompaa kuin keski-ikäiselle omakotitalon omistajalle. Useat ihmiset, iästä ja koulutustaustasta riippumatta, tulevat elämänsä aikana kohtaamaan työttömyysjaksoja sekä osa-aikatyön ja pätkätyön arkea.
Nyt hallitus ja oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) on ilmaissut halunsa leikata ansiosidonnaista työttömyysturvaa, pidentää koeaikaa ja helpottaa määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamista. Yksikään näistä toimista ei tue ihmisten työllistymistä, vaan kaavaillut toimet lisäävät työelämän epävakautta ja palkkaköyhyyttä. Tämän lisäksi hallitus on päättänyt leikata sunnuntailisiä, puolittaa ylityökorvaukset ja ottaa käyttöön sairaussakko.
Tätä nykyä ansio­sidonnaista työttömyysturvaa maksetaan enintään viideltä päivältä viikossa ja enintään 500 päivältä. Ansiosidonnainen etuus on erityisen tärkeä työttömäksi jäävän arjen kannalta: Ei ole kenenkään etu, että vaikkapa perheen on luovuttava omakotitalostaan tai muutoin madallettava merkittävästi elintasoaan vain muutamia kuukausia kestävän työttömyysjakson takia. Toivon, että hallitus lopettaa työntekijöiden kurittamisen ja keskittyy siihen miten Suomeen luodaan uutta työtä ja kasvua, miten ihmisten ostovoimasta pidetään kiinni ja miten sosiaaliturvaverkko saadaan vastaamaan nykyajan tarpeita.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 16.9.2015 Itäväylässä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...