Liian suuri julkinen sektori?

Suomi on monissa kansainvälisissä vertailuissa maailman huippua. Pärjäämme hyvin kilpailukykyvertailuissa, kouluvertailuissa ja hallinnon tehokkuuden vertailussa. Suomi on myös paras paikka äideille. Tämä kaikki on pohjoismaisen hyvinvointivaltion ansiota. Tästä huolimatta useat eduskuntapuolueet kritisoivat julkisen sektorin kokoa ja esittävät erilaisia leikkauslistoja. Keskustan Juha Sipilä vaatii valtion ja kuntien työntekijöiden määrän vähentämistä kymmenillä tuhansilla, myös Perussuomalaisten Timo Soini arvioi, että julkisella sektorilla on liikaa ihmisiä töissä ja he haluavat heikentää kuntatyöntekijöiden irtisanomissuojaa. Kokoomuksen Alexander Stubb vastustaa konsensusta ja haluaa jäädyttää etuudet sekä lyhentää ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja jopa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää julkisen sektorin kokoa verrattuna bruttokansantuotteeseen (BKT) kestämättömänä. Samoilla linjoilla on RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund.
Keskustan ja Perussuomalaisten toiveet vähentää julkisen sektorin työntekijöiden määrää ei tuo säästöjä, sillä sama henkilöstömenoista säästetty euro kuluu palvelujen ostamiseen. Julkisen sektorin työntekijöiden vähentäjä kannattaa voittojen tulouttamista yritysten omistajille veronmaksajien kustannuksella. Tätä me sosialidemokraatit emme voi hyväksyä. Ulkoistamisella voidaan siirtää työntekijöitä huonompien työehtojen piiriin, mikä puolestaan lisää palkkaköyhyyttä ja valtion maksettavia sosiaalietuuksia. Ainoa voittaja olisi yksityinen yrittäjä, joka kerää veroeurot omiin taskuihinsa. Samalla valtion menot lisääntyvät sosiaalietuuksien saavien määrän kasvaessa.
Oikeistolle julkinen sektori tuntuu valitettavan usein olevan kaiken pahan alku ja juuri. Heiltä kuitenkin näyttää unohtuvan, että kyse on opettajista, vanhustenhoivasta, lastensuojelusta, terveydenhuollosta ja poliiseista. Kyse on siis ihmisten hyvinvoinnista, koulutuksesta ja turvallisuudesta – asioista, joista myös yksityinen sektori hyötyy. Taloudellisen laman aikana julkisen sektorin menoja on jouduttu leikkaamaan. Sosialidemokraatit ovat pitäneet kiinni siitä, että valtion talouden sopeuttaminen toteutetaan 50 % leikkauksilla ja 50 % veronkorotuksilla. Tämä on ainoa keino saada myös hyvätuloiset ja varakkaat mukaan talkoisiin. Pelkkä julkisen sektorin leikkaaminen ei ole kestävää ja se tuntuu pienituloisten, eläkeläisten ja opiskelijoiden kukkaroissa.
Tulevalla hallituskaudella tarvitaan oikeudenmukaista ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota arvostavaa politiikkaa. Euroopan korkeimmat veroasteet ovat Pohjoismaissa, ja samat maat ovat menestyneimpiä melkein millä tahansa taloudellisella tai sosiaalisella mittarilla mitattuna. Tärkeää on se, miten ja mihin verorahat käytetään: laadukkaisiin hyvinvointipalveluihin ja kunnon sosiaaliturvaan. Julkisen talouden tasapaino löytyy eettisesti kestävää talouskasvua, vientiä ja työllisyyttä vahvistamalla – ei yksityistämällä tai työntekijöitä irtisanomalla. Olemme itse vastuussa pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin säilymisestä seuraavallekin sukupolvelle.
Pohjolan päivänä 23.3.2015,
Anette Karlsson,
Pohjoismaiden Neuvoston asiantuntija (sd.)
Kai Alajoki,
Presidentti (sd.), Nuorten Pohjoismaiden Neuvosto