Siirry pääsisältöön

Liian moni heikkokuntoinen vanhus joutuu pärjäämään yksin

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuusto kokoontui huhtikuun alussa keskustelemaan alueen strategiasta. Tilaisuudessa esiteltiin alueemme nykytilaa ja olen huolissani. Ikäihmisten hoidossa painopiste on siirtynyt laitoksista kotiin vietäviin palveluihin. Itä-Uudellamaalla yli 75-vuotiasta enemmistö (93,2 %) asuu kotona.

Oma koti on usein paras paikka meille jokaiselle. Ikääntymisen myötä koti voi kuitenkin muuttua turvallisesta paikasta joksikin ihan muuksi – yksinäisyyden linnakkeeksi, jossa ei ole turvallista olla. Yli 75-vuotiaista 13 prosenttia kokee olevansa yksinäisiä. Yksinäisyys nakertaa ihmisen terveyttä fyysisesti ja henkisesti. Yksinäisyys ei kuitenkaan ole synonyymi yksin olemiselle. Joku voi olla pitkäänkin yksin tuntematta itseään yksinäiseksi. Toinen taas voi kokea itsensä yksinäiseksi suuressakin joukossa tai vaikkapa avioliitossa. Ikäihmisten yksinäisyyteen liittyy usein jokin elämäntapahtuma tai muutos, kuten muutto, puolison menetys, avioero, oma sairaus tai eläkkeelle jääminen. On tärkeää, että voimme tukea ihmisiä muutoksen kohdatessa sekä tarjota erilaisia tukimuotoja, jotka vähentävät ihmisen yksinäisyyden kokemuksia.

Yksinäisyyden ohella koti voi heikentyneen toimintakyvyn takia muuttua turvattomaksi. Itä-Uudellamaalla yli 12 prosenttia yli 75-vuotiaista kokee, että itsestä huolehtimisessa on vähintään suuria vaikeuksia. Määrä on maan keskiarvoa suurempi ja mielestäni se kertoo siitä, että alueellamme ikäihmiset joutuvat pärjäämään liian pitkään omassa kodissaan ilman riittävää apua ja tukea. On selvää, että palvelurakenteessamme on vika, jos näin moni ihminen kokee, ettei pärjää. Samaan aikaan yli 65-vuotiaiden alkoholin liikakuluttajien määrä ja heikko kuntoisteon osuus (suuria vaikeuksia kävellä 500 metriä) ovat erittäin huolestuttavalla tasolla. Ikääntyvien toimintakyvyn tukeminen ja ongelmien ennalta ehkäiseminen tulee olemaan yksi suurimmista tehtävistä, joita meillä on tulevalla kaudella edessä. Tarvitaan määrätietoisia toimia sekä inhimillistä päätöksentekoa, jotta jokainen ihminen kokee olevansa turvassa ja arvokas.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 12.4.2022 Loviisan Sanomissa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...