Siirry pääsisältöön

Turvaa ja liikuntaa ikäihmisille

Koronakevään jälkeen paluu kohti ”normaalimpaa” näyttää olevan aaltoliikettä. Välillä tulevaisuus näyttää valoisammalta ja tapahtumia järjestetään taas, ja sitten taas niitä perutaan, koska tilanne on ottanut käänteen huonompaan suuntaan. Pelko ja huoli ovat valitettavasti yhä läsnä monen suomalaisen arjessa. Rokotetta virukseen ei vielä ole, mutta sellainen saataneen lähitulevaisuudessa. Maailma ja suomalainen yhteiskunta on muuttunut. Paljon toimenpiteitä tarvitaan, jotta voidaan torjua koronan aiheuttamia haittavaikutuksia ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle.

Ikäinstituutin selvitysten mukaan yli 70-vuotiaiden toimintakyvyssä on tapahtunut heikentymistä, mielenterveysongelmat ovat yleistyneet ja yksinäisyyden ja tarkoituksettomuuden tunteet ovat lisääntyneet. Ikäihmisen toimintakyky ja lihasvoima heikkenevät nopeasti. Esimerkiksi kahden viikon vuodelepo heikentää lihasmassaa keskimäärin kolme prosenttia. Jos liikkuminen jää alle 2000 askeleeseen päivässä, vähentää se lihasmassaa 0,5 – 2,8 prosenttia viikossa. Tätä taustaa vasten on ollut ilahduttavaa, että Porvoossa on kyetty järjestämään muun muassa ulkojumppaa kevään tauon jälkeen.

Yksinäisyys on epidemian takia lisääntynyt. Yksinäisyys vaikuttaa ihmisen elämänlaatua heikentävästi monella tavalla ja monessa ikävaiheessa. Vanhemmilla ikäpolvilla yksinäisyyden kokemus voi lisätä muistihäiriöitä ja heikentää terveyttä eri tavoin. Nämä ihmiset hakeutuvat useammin myös lääkäriin, mutta epidemia ja pelko ovat pitäneet monet ikäihmiset kaukana terveyskeskuksista ja sairaaloiden päivystyksistä. Ihmiset jättävät menemättä, koska pelkäävät saavansa odotustilassa tartunnan. Terveydenhuollon käyntien vähentyessä riskinä on, että diagnoosi ja hoito lykkääntyvät, joka puolestaan voi monissa tapauksissa aiheuttaa sairauden pahenemisen.

Ikäihmisten ja heidän läheistensä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn palauttamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Kokonaisvaltainen kuntouttava toiminta vaatii nyt riittävät resurssit. Muuten uhkana on, että vuodepotilaiden määrä ja ympärivuorokautisen hoidon tarve lisääntyy nopeasti ja samalla yhteiskunnan kustannukset kasvavat. Esimerkiksi ulkoilu ja ryhmätoiminta on saatava nopeasti lisää, luonnollisesti huomioiden turvallisuusvälit ja hygieniaohjeet. Myös normaalit peruspalvelut on saatava palautumaan entiselleen. Ennen kaikkea meidän on onnistuttava palauttamaan turvallisuuden tunne suomalaisille, jotta he uskaltavat hakeutua lääkäriin, kun sille on tarvetta.

Anette Karlsson, sosionomi (AMK)

Mikael Hiltunen, valtiotieteiden maisteri

Kirjoitus on julkaistu 23.8.2020 Uusimaassa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...